23. elokuuta 2015

HEI, ME LENNETÄÄN


Olen joskus blogissani maininnut Katajanokan lentoaseman ja siitä puhunutkin. Nyt taas tartun aiheeseen. Lentoyhtiö Aero aloitti liikennöinnin Helsingin ja Tallinnan välillä vuonna 1924. Kaksi konetta, molemmat Junkers F13 ja ne olivat vesitasoja. Kellukkeet vaihdettiin suksiksi talvella.

Lähtö tapahtui laiturin päästä, jonne matkustajat kävelivät ajosiltaa pitkin, joka hiukan vietti mereen. Piti varoa, ettei liukastunut veteen. Sää oli aina tärkeä tekijä. Kaisaniemen sään mittausasemalta tuotiin säätiedot tuntia ennen koneen lähtöä. Jos kaikki oli suotuisaa, lähdettiin ilmaan.

Alettiin totta kai miettiä lähtöpaikaksi muuta kuin Katajanokkaa, joka puolusti kuitenkin paikkaansa keskeisellä sijainnillaan.  Puotinkylän kartanon pellot ja ranta vaikuttivat hyviltä paikoilta. Myös Viikkiä kaavailtiin kuten Santahaminaakin. Kymmenen vuoden kuluttua merenkulkuhallitus sai tahtonsa läpi ja Katajanokan lentoasema siirtyi historiaan vuonna 1936. Samana vuonna aloitettiin lentoliikenne uudelta Malmin kentältä.

Muutakin jännittävää Katajanokalla oli. Vankila. Se oli ollut jo  1700-luvulta lähtien. Ensimmäinen jykevästä hirrestä rakennettu  oli valmis 1749. Pian se osoittautui liian pieneksi ja korotettiin yhdellä kerroksella sekä rakennettiin ympärille paaluaita. Uudistaminen alkoi 50 vuoden kuluttua, hirsien tilalle tuli kiviä ja tiiliä. Seuraavalla vuosisadalla pantiin kaikki uusiksi ja vankila sai myös kirkon. 1800-luvun loppupuolella vankilaa toden teolla  laajennettiin. Vankien olot parannettiin, yhteissellit vaihtuivat yhden tai kahden henkilön selleiksi.

Aikaa kului ja nykyisin vankila on muuttunut hotelliksi. Tässä virassa vuodesta 2007 jouduttuaan  Senaatti-kiinteistön omistukseen. Vangit oli siirretty tietämäni mukaan Sörnäisiin Helsingin keskusvankilaan. Arkkitehtuuri säilytettiin, muurit samoin. Hotelli on korkeatasoinen ja Suomen oloissa myös erikoinen. Tervetuloa vankilahotelli Hotel Katajanokkaan.

(Lähteenä käytetty Lauri Putkonen Katajanokka Skatudden ilm. 2010)







4 kommenttia:

  1. Ja täällä jatkuu muisteleminen! Olen jo tainnut sanoakin, että näitä on kivaa ja mielenkiintoista lukea. Minua kiinnostavat tällaiset asiat, vaikka ei olekaan kyse omasta kotikaupungistani. Muuten, onko tuo Narinkka, johon olet muutaman kerran viitannut, joku kirjasarja vanhasta Helsingistä? Löytyisikö se kirjastosta selailtavaksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta. Narinkka-sarja ei enää ilmesty. Alun perin olivat nidottuja kirjoja ja sitten tuli muutama sidottu laitos. Kirjastosta saattaa löytyä, vaikka kaupoista ei saa. Minulla on 1970-luvulta lähtien ja viimeisin sidottu 1990-luvulta. Isäni (kuului Helsinki-seuraan) alkoi kerätä Helsinki-kirjoja ja minä olen jatkanut. Joskus mietin, mitä niille tapahtuu jälkeeni? Helsinki-kirjoja on minulla nimittäin paljon. Narinkat ovat todellakin kaikki Helsinki-aiheisia ja usein jonkun vanhan stadilaisen tarinointia kaupungista ja sen historiasta.

      Poista
  2. Niin ja sehän mun piti vielä sanoa, että muutaman varauksen ehdin asiakkaille/vieraille tehdä Katajanokan vankilahotelliin vielä työssä ollessani. On se tosiaan erikoinen paikka ja oikein hyvä, että historiallinen rakennus on edelleen käytössä. Ja onhan näitä erikoisia, vanhoja paikkoja uudelleenkäytössä muuallakin, Turussakin se yleinen vessa pubina ja tosi hauska paikka tunnelmaltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta. Kun vankilahotelli oli valmistunut, saivat katajanokkalaiset kutsun mennä tutustumaan entiseen vankilaan. En mennyt. Ja oli sinne kutsuttu joku vapaaksi päässyt vankilakundikin kuulemma. Minusta on hienoa, että hassujakin paikkoja uusiokäytetään, ettei aina pureta ja hajoiteta. Kyllä me näemmä Suomessakin osaamme.

      Poista