YHÄ MOZARTIN LUMOISSA

Luin Kielikellosta pisteiden ja pilkkujen käytöstä teksteissä. En osaa niitä oikein käyttää. Paikka, johon omasta mielestä pilkku kuuluu, ei kuulukaan. Sen olen jo ajat sitten huomannut, että kymmenyspilkku on muuttunut pisteeksi. Itsekin sorrun siihen hyvin usein. Kielikellon tekstin luettuani, alan taas käyttää desimaalipilkkua, kuten koulussa ammoin opetettiin.

Vielä hetki kieliasioissa. Suomen kielen asiantuntija Riitta Suominen neuvoo, että suomalainen kirjoittaa joulu-sanan pienellä alkukirjaimella. Siitäkin huolimatta, että se monissa muissa kielissä kirjoitetaan isolla. Tästä on ennenkin puhuttu, mutta sitkeästi istuu iso kirjain joulussa. Minäkin siihen sorrun, mutta välillä tulee automaattisesti pieni. Kaikki juhlapyhät meillä pienellä. Jään odottamaan, kuka kortinpainaja uskaltaa ensimmäisenä kirjoittaa korttinsa etupuolelle: hyvää joulua. Totta kai jälleen keskusteltaisiin.

Ylenmäärin edes miettimättä otin illalla Tenoxin ja nukuin putkeen kahdeksan ihanaa tuntia. Vain unettomuutta poteva voi tietää, miltä yhtämittainen uni maistuu. Taivaalliselta! Nyt jo olen lipittämässä aamulattea ja keitinpä minä karapuuronkin. Oikein vesihauteessa. Lisänä pensasmustikoita. Tällä terveellisellä aterialla pärjään pitkälle iltapäivään.

Olen tutustunut lisää säveltäjä Mozartiin. Kuuntelen cd-levyjä, joiden musiikki yhteensä yli 3 tuntia ja YouTubesta vaikka viisi tuntia yhtä soittoa. Mozart ei pitänyt huilumusiikista. Syy oli Salzburgin kehnot soittajat. Ollessaan Mannheimissa hän alkoi säveltää huilulle musiikkia ja sitä syntyi paljon. Kiitos mannheimiläisen huiluvirtuoosin  Johann Babtist Wendlingin, joka  muutti Mozartin asenteen huilumusiikkiin.

Antti Vihinen kirjassaan Minä ja Mozart kertoo rinnakkain Mozartin elämän kanssa omasta elämästään. Vihinen on musiikkitieteen tohtori ja toiminut Lahden Sibeliustalon toimitusjohtajana.  Rinnastaminen omiin musiikkikokemuksiin minua hiukan häiritsee. Tosin jo kirjan nimi "Minä ja Mozart" antaa siihen tilaisuuden, jota kirjailija anteliaasti käyttääkin. Kirjan tekijä on joutunut laajasti tutkimaan Mozartin elämää, josta ei suomalainen ole juurikaan aikaisemmin kirjoittanut. Mielelläni aina olen Mozartin sävellyksiä kuunnellut. Oopperoita lavalla nähnyt ja kuullut. Jopa Don Giovannin  Prahan aikuisille tarkoitetussa nukketeatterissa, joka esityksenä ehdottomasti kuuluu elämäni hauskimpiin kokemuksiin. Kiitos siitä Mozartille.