Nukuin yön erinomaisen hyvin. Kiitos unipillerin. En enää jaksanut valvoa. Tein ennen pilleriä kaikki temput unen saamiseksi. Kun pääsin lampaissa 342 asti, lopetin ja olin täysin virkistynyt. Luin, en lukenut, kuuntelin cd-levyjä, luin, söin omenan ja manailin unettomuuttani.Sitten marssin ottamaan pillerin. Nukahdin.
Olen vuosikaudet ollut sitä mieltä, että ilotulitteet pois maallikoilta. Joka ikinen vuosi joku vammautuu, kun amatööri käsittelee raketteja. Eläimet pelkäävät. Vuosien varrella ei meillä ollut yhtäkään koiraa, joka ei olisi uuden vuoden aattona stressaantunut, vavissut, pyrkinyt nurkkiin turvaan, roikottanut kieltään ja katsellut meitä pyytävästi: lopeta tuo melu. Se oli kauheaa katsella. Aina joku ihminen loukkaantuu, jotain osuu silmiin, kun ajatellaan suojalasien käytön olevan muita varten, ei minua. Olen ikuisesti kiitollinen niille päättäjille, jotka lopettavat tuon turhuuden, kymmenien, satojen eurojen syytämisen taivaalle. Kansalaisaloitteen 50 000 ilmoitusten vähimmäismäärä on saavutettu. Asia viedään eduskunnan käsiteltäväksi. Ehkä vuoden kuluttua ei saa muilla leikkiä kuin tähtisadetikuilla ja paukkukaramelleilla.
Kehuin e-meilissä A:lle eilen Mozartia Sibeliuksen kustannuksella. Kerroin senkin, että tulen maaliskuussa menemään konserttiin, jossa kuulen Mozartia. Vihisen kirjassa ei säveltäjällä ole enää elonaikaa paljoakaan. Viimeinen sävellys on jo lähtenyt kynästä. Aavistiko hän?
Kirjan loputtua siirryn lukemaan kesken jääneitä. Voltaire, Dexter, Roy, Hotakainen, Booth... Niitä riittää. Vasta urakasta selvittyäni menen kirjakauppaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti