10. joulukuuta 2018

ITKOSEN MUKANA AMERIKASSA

Juha Itkonen kirjoitti kirjan Minun Amerikkani. Hyvä on, että kirjoitti. Pääsin sen ostamaan ja aloittamaan lukemisenkin. Amerikka ei ole koskaan ollut minulle mikään himon kohde. Siis sillä lailla, että sinne hinkuisin lomailemaan. En ole hekumoinut New Yorkin arkkitehtuurista, en Floridan lämmöstä tai Kalifornian auringosta. En oikeastaan tunne koko Amerikkaa. Puhun nyt yksinomaan USAsta, josta Itkonenkin puhuu.

Hän oli matkailemassa siellä Donald Trumpin kiihkeiden vaalihumujen aikaan "Make America Great Again". Itkonen meni johonkin pikkuruiseen kaupunkiin, jossa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Donald Trump oli tulossa kertomaan, miten Amerikkaa pannaan mahtavan erinomaiseksi jälleen. "Tuli kuin messias, yksityiskoneella yläilmoista", kertoo Itkonen. Näyttävä ylilento ihmismeren yllä Boeing 757:llä. Kaarros ja laskeutuminen. Hän on saapunut. Kaveri, joka osaa esiintyä, on rivo suustaan, ökyrikas kyltymättömän egonsa kanssa ja Itkonen pelkäsi katselevansa  USAn tulevaa presidenttiä. Pelko kävi toteen. Tämän tietää koko maailma. Itkonen vertaa Trumpia Hitleriin ja Hitleriä kuuntelevaa ihmisjoukkoa näihin amerikkalaisiin. Itkonen katselee ja kuuntelee loppuun ja lähtee pois. Ehkä hänellä on kylmät väreet selkäpiissään.

Kiinnostun kirjasta.

Itkonen tapaa myöhemmin Washingtonissa asuvan Laura Saarikosken, joka hekumoitsee HS:än sivuilla tänään, miten on hyvä asua USAssa. Hän viihtyy, hänen perheensä viihtyy. USAan mahtuu, ei olla pikkusieluja, ei ihmetellä, ymmärretään, ollaan vapaita ja sanakin on vapaa.

USAssa on paljon siirtolaisia. Jos Trumpin tahto toteutuisi karkottaa kaikki laittomasti tulleet maasta, seuraisi Lauran mukaan taloudellinen  katastrofi. Heitä on miljoonia tekemässä työtä, jota amerikkalainen ei halua tehdä. He tekevät sen pimeästi pienellä palkalla, he pelkäävät, eikä heillä ole minkäänlaisia oikeuksia. Heitä palautuu pettyneenä omiin maihinsa tästä Eldoradosta enemmän kuin tulee. Jokaisena vuoden päivänä.

Itkonen pohtii, jos hän jäisi Amerikkaan, minkälaiset olisivat työmarkkinoilla mahdollisuudet valkoisella laillisesti maahan tulleella kielitaitoisella miehellä?  Ehkä hän saisi työtä, arvelee Laura ja vaikuttaa epävarmalta. Itkosen kaltaisia on muitakin. Hän ei missään tapauksessa halua jäädä kuitenkaan Amerikkaan. Kerää vain koekmuksia ja kirjoittaa kirjan, jota minä nyt luen. Tutustun Amerikkaan, jota en ollenkaan tunne.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti