18. joulukuuta 2018

MAINE

Aikamoinen ja vähemmän mairitteleva maine on meistä maailmalla. Ainakin jos on uskominen Michael Boothin tutkimuksiin kirjaansa The almost nearly perfect people (2014) varten. Kansa on jöröä, puhumatonta, emme osaa small talkia ja juomme tietysti tolkuttomasti alkoholia. Varmemmaksi vakuudeksi Booth aloittaa luvun 3 vitsillä: " Two Finns meet on the street. Hannu says to Jaakko, "Fancy a drink?" Jaakko nods, and they head off to Hannu´s  house. They drink the first bottle of vodka in silence. As he opens the next, Hannu asks Jaakko, "So, how are you?" Jaakko replies, tetchily, " I thought we were here to have a drink"."

Booth on hiukan samaa mieltä myös muista Skandinavian maista Tanskaa lukuun ottamatta. Hän arvelee vilkkaamman ja sosiaalisemman elämänasenteen johtuvan siellä siitä, kun Tanska on  lähimpänä muuta Eurooppaa ja tottunut kanssakäymisiin iloisten keskieurooppalaisten kanssa. Viinan juontikaan ei ole humalahakuista. Hiukan minua nolottaa lukiessani Boothin analysointia meistä. Hyvänä oppaanahan hänellä on ollut kaiken aikaa  Roman Schatz, joka vuosikymmenten ajan on kriittisesti suomalaisia seuraillut. Jatkan Boothin kirjan lukemista.

Eilen hain konserttiliput, ostin sherryä itselleni jouluksi, ruokaostoksiakin tein.  En taida varsinaista jouluruokaa, tarkoitan laatikoita, ja kinkkua sun muuta, ostaakaan. Olen niitä kaikkia jo maistellut, että pitäydyn tutussa kanassa á la Herkku. Espressokupposen keralla on hyvin ohuita Lindtin appelsiinisuklaaneliöitä. Noooo, tuli hankittua vähän muutakin. Lääkärin lupa. Olen joulun ihan hissukseen sukkasillani kotona, en vastaa puhelimeen, enkä avaa ovea, vaikka ei tänne kukaan tulekaan. Ehkä olen yöpaidassa. Luen. Ostin eilen uuden kirjan. Antti Vihinen Minä ja Mozart, 2018. Taustalle panen soimaan  Cosí Fan Tuttesta tai Figaron häistä jotain tai Don Giovannin Sampanja-aarian ja juon maljan mestarin kunniaksi. Prosit!

Nyt on sitten sitä lunta, jota moni on hinkunut. Parastaikaa satelee lisää. Olihan se aikamoista rämpimistä eilen, kun autot olivat sohjoonnuttaneet kadut, roiskeet lensivät. Mielelläni livahdin kauppakeskuksen uumeniin. Tänään kotona hyvin visusti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti