Koikkelehdin eilen kauppakeskukseen. Ei tarvitse välttämättä enää tänä vuonna. Itäkeskuksen Stockmannilla ilahduttavasti asiakkaita. Alennusmyynti, josta Herkkukin hyötyy. Sielläkin tavallista enemmän väkeä. Selviydyttyäni niistä, istahdin lepopaikan epämukavalle penkille. Niitä on uusittu. Kaikki nojatuolit vaihdettu puisiin osin selkänojattomiin penkkeihin. Ukkoringit eivät enää kokoonnu, eikä kukaan istu tuntikausia. Joku saanut tarpeekseen pelkistä oleskelijoista.
A:lta meili. Lähetti kuvan joulukuusesta. Saksasta kai koko Tannenbaum saanut alkunsa ja aikanaan tännekin rantautunut. A kyseli joulustani ja kerronhan minä, kunhan kerkiän. Vastahan tässä olen joitakin tunteja sitten herännytkin, kun nukahdin puoli neljältä. Ei pillereitä. Mozart-kirja ei vielä lopussa. Säveltäjällä vuosi elonaikaa, jota hän ei itse tietenkään tiennyt. Isäkin jo kuollut, eikä onni oikein kukoista omassa avioliitossa. Raikuliaviopuoliso häärii milloin missäkin mitä sävellystyöltään ehtii. Kirjailija Vihinen käyttää hässiä-verbiä.
HS kertoo, ettei poliisilla ole enää resursseja esimerkiksi pieniin rikoksiin vähäiset omaisuusrikokset mukaan luettuina. Ne on joko "keskeytetty" tai pantu "rajoitukseen". Rivipoliisit kutsuvat toimenpiteitä "juttujen tappamiseksi". Juu, toitotetaan tätä pitkin poikin, niin pikkurikolliset oikein usutetaan tekemään tarpeeksi pieniä rötöksiä tietäen, että ne poliisilla lakaistaan maton alle. Mitä Suomessa oikein tapahtuu?
Pidän saduista. Vieläkin. Aina. Nyt katselin Kirk Jonesin ohjaaman elokuvan ihmeitä tekevästä lastenhoitajasta Nanny McPhee´stä. Nimiroolissa Emma Thompson. Kyyneleitä pyyhin, onneksi olohuoneessa on varalla aina paperinenäliinoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti