27. joulukuuta 2018

MOZART VS. SIBELIUS

Alettuani lukea Antti Vihisen kirjaa Mozartista, tulin maininneeksi, että saksalainen lyö kevyesti laudalta Sibeliuksen kirjan tekijän mukaan.Nyt tästä aiheesta lisää teoksen loppupuolella. Keskieurooppalaisessa kulttuuriympäristössä on mielletty "sibeliaaninen raskaus" Mozartin keveyden vastapainoksi. Siellä verrataan myös säveltämiseen menevän ajan pituutta. Kun Mozart säveltää kolme sinfoniaa kuudessa viikossa ja oopperoita muutamassa viikossa, "takoo Sibelius teemojaan" pitkään,esimerkiksi viides sinfonia vei aikaa vuosikausia. Tätä sinfoniaa sanotaan "pastoraaliseksi lintusinfoniaksi" ollen sekin kuitenkin hyvin raskas. "Keskieurooppalaiselle Sibeliuksen musiikki ei tunnu avautuvan millään: se kuulostaa saksalaisen korvissa luolaihmisen älyttömältä jurnutukselta ja karkeilta törähdyksiltä. Se on niin raskasta. Mozartin höyhenkeveyden jälkeen Sibelius tuntuu helposti graniittiselta sävellysmöhkäleeltä..."  Oho, ajattelin minä.

Vihinen hiukan ottaa takapakkia ja jatkaa " Mutta kohtuuden nimissä täytyy sanoa, että Sibeliuksen musiikin viehätys on juuri tässä neanderthalisessa jäyhyydessä, joka keskieurooppalaisen snobin  korvissa soi tyhjänä kaikuna ja avuttomuuden originaliteettina".  Takapakkiako? "Mozart jättää kuulijalleen tulkinnallisia vapauksia, tekee kysymyksiä, kun Sibelius on musiikissaan ehdoton ja saneleva..."

Jätin joululaulut eilen ja koko päivän soi Mozartin "osumatarkka ja henkeäsalpaava musiikki". Soitin YouTubesta oopperoiden alkusoittoja, pieniä pyrähdyksiä sinne ja tänne ja kokonaisia sinfonioita. Luin Vihisen kirjaa ja aina välillä suljin silmät ja annoin musiikin kietoutua ympärilleni. En osaa tietenkään verrata säveltäjien musiikkia keskenään, en tiedä mitään  Sibeliuksen viidennen sinfonian  albatrossista, joka "vaivalloisesti pyrkii lentoon ja sitten lepäämättä liitää ja huomaa keskellä ulappaa olevansakin vanhoja poikia viiksekkäitä ja putoaa norppana keskelle Saimaata". Saako Sibeliuksen musiikille näin nauraa? Me otamme hänet vakavasti ja pyyhimme kyyneleitä Finlandian soidessa. Olemme ylpeitä, kuten kuuluukin olla, Sibeliuksestamme. Minä kyllä olen vahvasti juuri nyt kallellaan Mozartin puoleen ja taatusti kaikessa pidän kevyestä enemmän kuin raskaasta. Minuun vetoaa Mozartin musiikin kaltainen musiikki vuorenvarmasti ja uppoaa syvälle. Kun kuuntelen omia levyjäni ja YouTubea enemmän, pystyn erottamaan ainakin "Turkkilaisen marssin" sävelet. Ja se on jo paljon meikäläiseltä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti