Lastenkirjallisuuteen perehtynyt Päivi Heikkilä-Halttunen on huolissaan lasten lukutottumuksista (joita ei ole). On lapsia, jotka eivät tiedä, mitä kirjalla tehdään. Heikkilä-Halttunen puhuu ääneen lukemisen puolesta. Eikö iltasatuja enää lueta? Tv:ssä ainakin oli aikoinaan ohjelmia, joissa luettiin satuja. Lasse Pöysti, Eila Roine. Nyt lapsen voisi viedä Oodiin ainakin Helsingissä ja on kirjastoja muuallakin. Yksi päivä viikossa ilman puhelinta ja tietokonetta, miltäs se kuulostaa? Istutaan ja katsellaan, luetaan kirjaa. Tiedän olevan koteja, joissa ei kertakaikkiaan lueta. Ei ole kirjan kirjaa missään ja jos on, se on kätketty kaikenlaisten koriste-esineitten taakse hyllyssä. Minun on vaikeaa kuvitella tämmöstä. Olen itse koko elämäni ollut kirjojen keskellä ja isälläni oli tapana lukea minulle satuja jo siihen aikaan, kun en varmastikaan ole edes ymmärtänyt, mikä satu on. Nykyisin viedään osa lapsuutta liian aikaisin pois.
Tästä kutvahtikin mieleen, että on mentävä ostamaan itselle joululahjoiksi muutama kirja. Kustantajien ystävämyynti-kirjakauppa viipyy vielä tammikuun Itäkeskuksessa. Olen lukemista vailla.
Tänään kuitenkin kotona muista suunnitelmista huolimatta. Valvoin kolmeen asti, otin unipillerin ja heräsin aikaan, kun muut haikailevat jo lounaansa perään. Hiusten ja pyykin pesua. Huomenna liikkeelle. Jos myyjäisiin ostamaan piparkakkuja. Itse aion vielä tempaista uuniin yhdet kanelimuffinit. Sitten saa olla.
A:lta meili, jossa minua imartelee ihastelemalla "viitseliäisyyttäni" joulun suhteen. Itse on menossa joulun viettoon lastensa luo Saksaan. Espanjassa ei oikein joulutunnelmaa ole. Sen minäkin koin viettäessäni puolison kanssa yhden joulun siellä. Samoin ei ollut Kyproksessakaan, johon pakenimme suomalaista jouluvipinää. Nyt se on hollilla heti, kun pääsee kotiovesta ulos. Ihmiset kiiruhtavat joululahjapakon innoittamina ostoksille. Rahaa palaa ja mahdolliset velat kasvavat. Sitten itkettää.
Mutta nyt ahkeroimaan, muuten on taas ilta, ennenkuin huomaankaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti