HYVÄ TUOMAS JOULUN TUOPI

Ne vähät nk. jouluruoat, joita ajattelin syödä, on nyt hankittu. Tänään Tuomaan päivänä leikin joulun olevan jo oven sisäpuolella ja  syön mitä moni muu aattona. Samoin minun "joulupäiväkseni"tarkoitetut  ovat myös jääkaapissa. Joulukinkkua (Herkussa väitettiin sen olevan aitoa harmaata kinkkua)  ostin siihen malliin, että pakastinkin. Marssin Anu Pentikin puotiin ja ostin punaisia kynttilöitä. Kotona panin keittiön niin jouluiseksi kuin näissä olosuhteissa haluan. Pöydällä poppana, pronssin väriset kyntilänjalat, kaksi keramiikkatonttua ihan tanskalaisen taiteilijan käsialaa. Kulhossa kaapin päällä kaneliomenalastuja. Hyväksyin aikaan saannokseni.

Kauppakeskuksen lepopaikassa tuli herrahenkilö viereeni kysyttyään ensin luvan. Hän sai sen ja kiitti. Minä ajattelin siinäpä herrasmies ja ihan kirjakieltäkin. Hän soitti jonnekin ja kiitti viimeisestä. Sydämeni hypähti. Tämäkin kiittäminen vuimeisestä on unohdettu kokonaan. "Jouluostoksillako?" hän kysyi minulta. Vastasin, että ei toki ja lisäsin joulujeni muuttuneen puolison kuoleman jälkeen. "Ne ovat sitten menneisyyttä." Kyllä ovat, sanoin minä.  Enempää emme puhuneet. Ehkä hän kunnioitti leskeyttäni. Nousin ja toivotin hyvää joulua ja hän sanoi "kiitoksia, niin myös". Minäkin kiitin.

Olen aloittanut kirjan Minä ja Mozart. Matti Klinge oli ehdottanut, että vuonna 2006 tammikuussa Suomessa olisi liputettu Mozartin 250-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Ajatukselle ei lämmetty. Eihän Mozart ole edes suomalainen! Kirjan kirjoittaja  Antti Vihinen monen muun lailla on sitä mieltä, että Mozart päihittää mennen tullen Sibeliuksen.

En tiedä Mozartista juuri mitään. Kirjan luettuani tiedän. No, kaikki ne jutut ihmelapsesta tietysti tiedetään, tiedetään myös Salzburg, Figaron häät ja Mozartin kuulat. Kun olen lukenut lähes 500 sivua Vihisen hehkutusta, tiedän kaikenlaista. Kirja on ihan oikeasti mielenkiintoinen!! Ei tee mitään, eikä harmita, vaikka öisin en nuku. Minulla on nyt Mozart, Wolfgang Amadé Mozart.