ONNELLINEN

Postiluukusta tipahti Stockwomann Magazine-lehti. Muotigurun mukaan saa nyt pukeutua shokkiväreihin, ruutuun, raitaan, kukkiin, pitkissä housuissa leveää ja kapeaa lahjetta, ihminen saa olla pitkä, lyhyt, lihava, laiha, vanha, nuori, rohkea, vaatimaton, vaikka mikä ja mitä. Muoti on vapaa. Jos tahtoo, kaikkea voi yhdistellä, sävy sävyyn ei nyt ole in. Tämä tekee onnelliseksi.

Minä olen tänään hyväntuulinen. Vaikka panen postiin muuttofirmaan reklamaation. Silti olen onnellinen ja positiivinen tänään. Suomi on onnellinen maa. Oikein varteenotettavan tilaston mukaan. YK:n World Happiness Report on maailman maiden onnellisuutta tutkinut ja Suomi on listan kärjessä. Olemme onnellinen kansa. Maa, jossa maahan muuttaneetkin viihtyvät. Koska kuulun onnelliseen kansaan, en tänään nurise mistään. Menen ostamaan hedelmiä, enkä sano poikkipuolista sanaa, vaikka Herkussa ei olisi litran tölkeissä Valion hylamaitoa. Ostan muualta. Kiitän myös autoilijoita, jotka antavat minun kulkea suojatiellä hengissä. Olen tyytyväinen elämääni, itseeni ja maahan, jossa asun. Varsinkin tänään.

Olen lukenut molemmat Outi Nyytäjän kirjat hyllystäni. Kirjakauppaan en mene. Pitää kaivella omia kirjarivejä, onko lukemattomia. Tai lukea joku hyväksi havaittu uudestaan. Mahdollisuushan on myös olla lukematta. Ehkä vain ajattelen. Sekin joskus hyvää ajanvietettä.

Tein eilen yhden naulaustyön ja löin vasaralla peukalooni. Tämä on joskus ollut hupaisa asia jossain television sketsissä. Kun se sattuu omaan peukaloon, siinä ei ole mitään hauskaa. Muta minä tiesin jo eilen asuvani onnellisten ihmisten maassa ja päätin, etten inahdakaan, vaikka löin vasaralla peukaloon. Inahdin kuitenkin mutta hyvin pienesti ja vähän. Peukaloa jomotti, mutta en näe sattunutta vahinkoa, koska kynsi on lakattu. Saattaa kynsi irrota tai ainakin olla musta kun otan lakan pois. Sama kynsi, jota on kaltoin kohdeltu ennenkin vaan ei vasaralla. Olen onnellinen, että löin vain peukaloon. Onnellinen ihminen löytää aina syyn olla onnellinen, ettei käynyt hassummin.