Kun HKO pauhasi eilen täysillä Musiikkitalossa nousivat käsivarsieni iho kananlihalle ja vaivuin olotilaan, jossa en aiemmin ole musiikkia kuunnellessa ollut. Jopa hyvin epämusikaalinen minäni oivalsi miten taitavasti Gautier Capucon soitti tulkitessaan Antonin Dvorakin sellokonserttoa. Ei suotta miestä maailmalla kiitetä. Musiikin asiantuntijat Berliinissä, New Yorkissa, Lontoossa, Chicagossa, Helsingissä ylistävät kaveria kuuluvaksi sellistien kärkijoukkoon. Sello vuodelta 1701! Yleisö kuunteli hiiren hiljaa, melkein hengittämättä HKO:n soitantaa kapellimestari Juraj Valcuhan johtaessa soittajista koottua instrumenttiaan. Hyvä akustiikka salissa salli musiikin tulvivan kaikkialle ja minä suljin silmäni ja kuuntelin. Minusta tuli harras klassisen musiikin ihailija ja haluan konsertteja lisää. Aivan toista kuin kuunnella kotona cd-levyjä tai läppärin kautta sinfonioita.
Väliajalla joimme kahvia ja söimme "päivän pullan". K tarjosi. Kun viimeisten sävelten päätyttyä olin palannut taas arkeen, ehdotin Stockmannille menoa. Menimme. Kiersimme mitään ostamatta. Joimme cappuccinot First Loungessa ja keskustelimme konsertista. Sieltä Herkkuun edelleenkin mitään ostamatta. Hissillä seitsemänteen ja Samppanjabaariin. Lasilliset ja pikkuruiset voileivät katkarapuineen. Metroon ja kotiin. Mukava ja antoisa päivä takana, sydämessä vielä konsertin Richard Straussin sävelet.
Kenraaliharjoituksia on vielä tänäkin keväänä ja ainakin syksyn konsertteihin haluan. Tahdon kuunnella ison orkesterin soitantaa, hienoa musiikkia, joka täyttää salin, sielun ja kuulijat. Tekee mieli levittää kädet ja lentää musiikin kannattamana ja sitten sulkea se sisimpäänsä.
Kiitos ystäväni J, joka alunalkaen ehdotti minulle näitä kenraaleja.
☺️
VastaaPoistaTodellakin, Jutta, kiitoksia!
Poista