Alennusmyynti eilen kauppakeskuksessa. Ihmisiä ja kaikenlaisia apuvälineitä, lastenvaunuja, lapsia, tungosta. Miksi menin? Siksi kun piti. Äkkiä asioin ja nopeasti pois loskaan, veteen, kuraan, tippuvien räystäitten alle, entiseen lumeen, nollakeliin. Tein kotona salaatin ja katselin varista kuusen oksalla. Se katseli takaisin.
Areenasta luontodokumentti maailman meristä. Kuussa kyllä olemme olleet, mutta oman pallon meret pitkälti tutkimatta. Kaloja, joista naaraspuoliset vaihtavat sukupuolta kypsässä iässä tuosta vaan. Koralliriutoissa kuhinaa, kaloja monen sortin, nisäkkäitäkin veden valtakunnassa, kirkasta, kaunista. Säilytetään tämä kaikki! Illalla tuli televisiosta sama dokumentti. Rupesin lukemaan Outi Nyytäjän toista kirjaa.
Luin sitä yölläkin kun ei nukuttanut. Hain keittiöstä Tosca-keksipaketin ja söin kaikki. Jossain välissä olin nukahtanut, koska aamulla heräsin. Kirja lattialla. Nyt jo lattea maaruun eikä mitään suunnitelmia täksi päiväksi. Pitäisikö niitä aina olla? Olen kotona. P-D tulee huomenna. Käymme läpi muuttofirman laskut. Jotenkin hämäräperäistä. Sain maksukehotuksen tänne kaikkine uhkauksineen, jonka laskun olivat lähettäneet jonnekin muualle. Soitin julmistuneena. "On mennyt väärään osoitteeseen epähuomiossa, lähetämme uuden ilman lisäkustannuksia ja maksukehotuksen saa repiä". Kolme laskua olen jo maksanut. Nyt vielä siis yksi. Ja kaikki yhdestä muutosta. Miksi ei vain yksi yhtenäinen lasku? Maksukehotus oli viimeinen pisara. Nyt saa muuttoliikkeen, joka "muuttaa kaiken", johto minulta kirjeen. Muuton osalta on yhtä ja toista hampaan kolossa, vaikka lupasinkin niistä vaieta firman laatuasiantuntijalle. Rikon lupaukseni.
Ensi viikolla P-D:n lisäksi muutakin ohjelmaa parina päivänä. Matkustan Helsinkiin.
Astun alla jumalaisen holvin,
pääni päällä kuurahelmet helkkää,
helmet helkkää, runot kauniit kaikuu,
tanssii talven immet ihanaiset;
käyskentelen ja kysyn itseltäni:
Mistä tämä rikkaus ja tenho?
(Eino Leino, osa runosta Helsinki helmilöissä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti