Mitä mä nyt lukisin? Kun en taaskaan kunnolla viime yönä nukkunut, etsin hyllystä epätoivoisesti luettavaa. Mitään ei tuntunut löytyvän. Katselin vaikeatajuista, kevyttä ja vieläkin kevyempää lukemista. No, ihan muinaista Aino Räsästä ei minulla ole. Tyrkyllä oli taidetta, keittokirjoja, karttoja, metrikaupalla syntymäkaupunkini historiaa, matkakirjoja, dekkareita, muistelmia, Kreikan mytologiaa, Nykysuomen sanakirja-sarja yms. Luulisi tuosta jo löytyvän. Ei löytynyt. Rupesin katselemaan kattoa vuoteeni yläpuolella ja löysin sieltä pienen läiskän. Kuka? Miksi? Koska? Rakensin läiskän ympärille oman tarinani ja tarina oli niin kuivaa juttua, että nukahdin.
Aamulla lattemukin äärellä maksoin verkon kautta yhden laskun. Muuttofirman viimeisen, jonka firman hyvinvoinnin takia toivon jääneen todellakin viimeiseksi. Olin kyllä jo postittanut johdolle kirjeen, jonka tulikiven katkuun saavat tutustua ensi viikolla. Nyt sitten mietin, mitä tänään teen luovuttuani vielä päälläni olevasta yöpaidasta? En tee mitään, jonka voi luokitella varsinaiseksi tekemiseksi. Voin alkaa laatia kirjettä Italiaan. Ei hullumpi idea! Kirje on monologi ja tuntuu kivalta. On erinomaisen mukavaa itsekeskeisyyttä. Tietysti voin paneutua siihenkin mietteeseen, kuinka korkeat ovat kuuset ikkunani edessä? Eikä koivikkokaan paljoa jälkeen jää. Toivottavasti niiden juuristo on juntattu niin syvälle, etteivät myrskyssä päästä irti. Jos kaatuvat taloon päin, särkyy tämä läppäri. Kävytkin lentelevät ympäriinsä.
Ehkä menen nyt kuitenkin suihkuun, kun jutustelustakin alkoi tulla liian löysää. Puen päälleni, sijaan vuoteeni, vien kahvimukin keittiöön ja alan tosissani etsiä lukemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti