Menin illalla hyvin varhain vuoteeseen, kun nukutti. Olin siitä iloinen. Nukahdin. Ja heräsin parin tunnin kuluttua helvetilliseen poliisiauton ulvontaan. Makuuhuoneen katossa vilisti sinistä valoa. Nousisinko? Nousin katsomaan ikkunasta. Kadulla kymmenkunta poliisiautoa, poliiseja ja poliisikoira yhden siviiliauton kimpussa. Pimeässä en nähnyt mitä oli tapahtunut. Bussit ja muu liikenne joutuivat kurvailemaan ohi miten parhaiten pääsivät. Valot vilkkuivat. Koira näytti myös ihan poliisilta. Oliko siviiliauto ajanut jotain päin? Tuli hinausauto. En nähnyt sitäkään, oliko siviiliauto rutussa. Näytti olevan yhtenä kappaleena.
Kolme poliisia, joista yksi oli koira, alkoivat taloni edessä olevassa metsikössä etsiä jotain taskulamppujen valossa. Lamppujen kiilat sohivat lumista maastoa. Koira pissasi yhden kerran. Mitä kummaa siinä etsittiin kymmenien metrien päässä varsinaisesta tapahtumasta? Pääasia eli siviiliauto hinattiin pois. Paikalla oli myös poliisiautoja, joiden sisuksiin työnnetään niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat eristystä. Minun piti siirtää oikein tuoli ikkunan eteen, kun en jaksanut enää seistä. Siniset vilkkuvalot täyttivät edelleen tienoon. Välillä poliisit juoksivat. Lähtikö joku siviiliautosta lipettiin? Vaikka painoin nenäni ikkunalasiin, en nähnyt. Kolme poliisia haravoi edelleen metsikköä.
Minua alkoi kyllästyttää. Menin vuoteeseen. Jonkun ajan kuluttua siniset valot katosivat. Arvelin näytöksen päättyneen. Sitten olin nukahtanut. Nyt meillä kaikilla on kesäaika!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti