JÄITÄ HATTUUN

Mennäkö tänään ulos vai eikö mennä? Varsinaista asiaa ei ole, mutta jökötin koko viikonlopun sisällä ja se alkoi tuntua tylsältä. Lohtusöinkin ja se on se vihon viimeisin asia, minkä saa tehdä. Luin van Goghin elämäkertaa ja lopetin korvan silpomisen kohdalla. Tiesin jutun. Menin varhain nukkumaan otettuani Melatoniinin ja säälliseen aikaan olin nukahtanut. Näin meni koko yö ja nyt vastikään heräsin lattea laittamaan.

Aloitin kirjeen Italiaan ja kerroin mitä mieltä olen kohusta nimeltä seksuaalinen häirintä. Ollaan menty hysterian puolelle. Tulee sukupuolierottelua. Bussit, metrot, ratikat, hissit, jalkakäytävät ym erotellaan naisia ja miehiä varten. Kahviloissa naisten ja miesten puoli. Mitenkäs tämmöinen kuulostaa niin tutulta? Historia toistaa itseään. Jäitä hattuun hyvät ihmiset ja järki käteen.

Taidan sittenkin lähteä liikkeelle. Menen vielä, ennen kuin loppuu, nauttimaan jonkun herrasmiehen hymystä hänen avatessaan minulle ovea. Ehkä piipahdan kirjakauppaankin, ehkä ostan pokkarin. Ehkä en.

Tässä nyt kahvia juodessani mietin erästä Helsingin Sanomissa ollutta asiaa: murhattiinko marsalkka Mannerheimin Käthy-hevonen? Ja jos, niin se oli vastoin Mannerheimin toivetta. Käthyn olisi pitänyt kuolla luonnollisella tavalla. HS:n mukaan eläinlääkäri oli hevosen parantumattoman sairauden takia tehnyt päätöksen. HS epäilee myös vuosilukuja Ypäjän hevosten hautausmaalla Käthyn hautakivessä: 1934-1952. Miten tämä kaikki nyt selvitetään? Apua monsieur Maigret!