R soitti eilen ja kertoi luksusristeilystään Väli-Amerikan vesillä. Poikettiin kaupunkien satamissa eri maissa. Näistä kuulin. Kommelluksitta ei matka sujunut. R on miehensä kanssa matkustanut paljon ja kaukana. Mutta Helsingissä sitten lapsuutensa vain mennessään laivaan tai lentokentälle. Ehkä vielä joskus.
Kävin kaupassa eilen. Ostin mitä piti. Väsytti. Olo flunssainen. Yskänpuuskia. Iltapäivällä otin tavoistani poiketen torkut, jotka venyivät kunnon uniksi. Sekin kielii, etten aivan kunnossa ollut. Nyt on uusi päivä ja minä huomattavasti pirteämpi ja yskittömämpi kuin eilen. Jäi aivan retuperälle osa huushollihommista, johon asiaan tein nyt heti aamusta korjauksen. Vaihdoin jopa tabletit keittiön pöydälle. Anu Pentikin keltaiset. Pidän kahta, vaikka minua on vain yksi. Tuntuu kivammalta ja joskushan on kaveri keittiön pöydän ääressä, kun joku käy.
Soitin eilen E:lle, mutta rouva alkoi kuunnella radiosta Bachin Matteus-passiota. Olisin voinut minäkin, mutta olin liian väsynyt. Menin mieluummin nukkumaan. Lukemisestakaan ei tullut mitään. Ehkä parempi niin. Nyt Matteus-passio soi taustalla kaivettuani sen YouTubesta. Siinä Pitkäperjantain musiikkiani. Ennen muinoin tämä päivä oli synkkä kaikin puolin. Radio suolsi hengellisiä asioita, vierailuja ei ollut soveliasta tehdä, syömisen kanssakin oli niin ja näin "Pitkänäperjantaina ei syöty ennen kuin päivä oli mennyt mailleen" (kirjasta Vanhat merkkipäivät), lasten leikit hiljaisia, hupipaikat visusti suljettuina, kaupunki oli kuin kuollut. Päivä kirjaimellisesti piiiitkä. Nykyisin ei ole mitään rajaa. Tv:stä leffoja, hupisarjoja, kauppoja auki oman päätöksen mukaan. On maallistuttu. Tai ei paapota. Kukin olkoon mielensä mukaan. Miten sitten vietämmekin tätä perjantaita, aurinko ainakin kaikille paistaa. Lumi haihtuu vauhdilla. Tosin ensi viikolla on luvattu lisää taivaalta lankeavaksi. Uusi lumi vanhan surma. Kyllä se siitä.
Aurinkoista Pitkää Perjantaita! Joskus näinkin.
VastaaPoistaJa Sinulle, Seija, Mukavaa Pääsiäistä!
Poista