Ei pitäisi tehdä kahta työtä yhtä aikaa, ei. Panin kahvikoneen tekemään aamulattea ja unohdin maito-osasta putken laittaa oikeaan asentoon, josta maitovaahto valuu mukiin. En huomannut, kun olin syventynyt kahvikapseleiden järjestelyyn kaapissa. Kaikki maitovaahto pitkin pöytää, lattiaa ja kahvikonetta, koneen alapuolella olevaa kaappia. Tyhmyydestä sakotetaan, ei kuin jälkiä korjaamaan. Pitkänpuoleisen puhdistusoperaation jälkeen uutta maitoa astiaan ja kaikki alusta. Tulihan keittiön lattiakin pyyhittyä. Nyt jo lattemuki turvallisesti edessäni.
YLE kertoo europarlamentaarikko Heidi Hautalan muovipillien vastustamisesta, yleensä ihmisten tolkuttomasta muovin käytöstä. "Pitääkö aikuisen imeä pillillä?" Minäkin imen. Jopa kotona lattea mukista. Ei tule suu maitovaahtoon. En muualla ime. Kyllä, on lautasliinoja sekä kotona että kahviloissa. Pillillä juominen miellyttää minua, vaikka se saakin esimerkiksi P-D:n nauramaan, kun panen pillin hänenkin lattelasiinsa pitkän lusikan seuraksi. Ryystämme sitten molemmat rytmisen äänekkäästi lasin pohjalta loputkin vaahdot.
Kaupassa sen sijaan olen aina käyttänyt omia kasseja. Alun alkaen siksi, että kaupan kassit ovat harvoin kauniita. Pieni kangaskassi on aina käsilaukussa ja rollaattorin kahvassa kauppaan mennessä roikkuu Edelfeltin Leikkiviä poikia rannalla sekä Arkkitehtuuritoimisto L. Henrikinkatu 16 mainoskassi arkkitehdeistä Gesellius, Lindgren, Saarinen. Nämä joskus hankittu jonkun taidenäyttelyn yhteydessä. Mutta muovia ovat, puolustus: kestotavaraa. Keksimarkkinoille toivon parannusta. Monet keksit niin monen muovisen kääreen sisällä, että suututtaa paketin avaaminen. Sisimpänä usein vielä muovista lokerikko, jossa muutamalle keksille oma paikka, elleivät ole ihan kukin omassa pussissaan. Miksi ihmeessä? Ja kauhistuttaahan se hirvittävä muovimäärä, jonka me jätämme jälkeemme seuraavien sukupolvien kiusaksi. Iso osa lilluu merissä ja muissa asiattomissa paikoissa. Vastustan minäkin yletöntä muovin käyttöä, mutta pillistä en luovu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti