VISIITTEJÄ TORALINNASSA

Helsingin Sanomat kertoi Helsingin Toralinnassa olevan sisäilmaongelmia. Minä olen käynyt Toralinnassa useankin kerran kouluaikana. Siellä asui Ulla, luokkatoverini. Talo on Pasilassa. Sen suunnitteli arkkitehti Bruno Granholm ja se valmistui 1899. Alun alkaen se oli VR:n henkilökuntaa varten. Nykyisin SATOn hallussa. Ullan isä oli VR:n palveluksessa. Talo oli jännittävä minusta. Suuri tiilinen kaikkine ulkorakennuksineen, hissiä ei ollut. Siellä tuoksui uunille, palavalle puulle ja ruoalle. Näitä puulla lämmitettäviä uuneja ei enää siellä ole. Mammalla ja papalla Töölössä oli keittiössä kaasulieden lisäksi puuhella. Keittiössä oli aina lämmintä talvisin. Niin oli Ullankin kodissa. Kotoista ja kodikasta.

Ulla oli se tyttö, johon yhteinen luokkatoverimme Matti rakastui, vaikka Matti oli ollut minuun rakastunut. Nämä luokkatoverien keskeiset "rakkaussuhteet" kestivät yleensä yhden tai kaksi lukukautta. Sitten eräs kevätlukukausi päättyi. Kun tuli syksy ja koulu alkoi, katseli Matti Ullaa. Meni ennen tunnin alkua taululle ja kirjoitti liidulla "Ulla on s------n". Melkein pyörryin. Mietin, lukeekohan Matti myös Ullalle ääneen Vänrikki Stoolin tarinoita? Saattaa koulusta kotiin ja kantaa laukkua? Elämä kohdallani oli päättynyt, enkä enää Toralinnaan mennyt.

Laatikoita tuli. Kamala meteli rapussa kaverin latoessa niitä hissiin.  Tuossa ne ovat nyt kahdessa nätissä pinossa eteisen ja keittiön puolella. Loput lodjut sitten myöhemmin ja lisääkin saa. Näillä aloitetaan. Pakattu on kyllä myös omiin pahvilaatikoihin ja niitä pinoja on olohuoneessa. Muuttaminen itsessään on aina keljua, mutta kun saa uudessa kaiken valmiiksi, on taas hyvä olla. Yhden kerran olen muuttanut niin, että muuttofirma teki kaiken. Puoliso oli töissä ja minä humputtelin koko pakkaamisen ajan milloin missäkin. Se oli helppoa muuttamista!

Mietin, lähdenkö tänään asioille vai huomenna? Jos en tänään, pakkaan. Jos tänään, pakkaan silloinkin. Nyt on duunin aika, vaikka saan apuakin. Olen tilannut hyvissä ajoin pakkauspaperit ja ne ovat olleet odottamassa. Käärimistä, käärimistä...