Eilen lietsussa, tänään kotona. Tulee eräs nainen kyläilemään, P-D. Illan suussa rullautuessani metrosta kotiin, kävin vielä täällä kauppakeskuksessa ostoksilla. Liikkeellä olin ollut tunteja ja olo hiukan väsähtänyt. Näin käytävän katossa kellon. Puoli kahdeksan. Ohhoh, olin lähtenyt aamupäivällä kotoa. Ihmekös, että olin väsähtänyt. Ulkona pimeää, kun lopulta olin nyssyköitteni kanssa kotikadulla. Kotona keittiön kello oli viisi!! Muutkin olivat viisi! Mikäs peijoonin kello kauppakeskuksessa sitten oli? Tarkemmin ajateltuani en ollutkaan niin väsynyt ja ehdin katsomaan hiukan myöhässä Dc Martininkin. Tämä vuodenajan pimeys vielä sotkee ja kun kello on päin seiniä...
Kävin muuten HOK-Elanto Herkussakin Itäkeskuksessa. Meals- osastolla vieraat myyjät, ei asiakkaita, jotenkin kaikki oli niin surkeaa. No, en ollutkaan varsinaisesti Stockmannilla, olin S-kaupassa. Minulle osunut myyjä oli aivan noviisi, hidas, nuori ja taitamaton. No, jokainen meistä aloittaa, on se mitä tahansa, kokemattomana. Kassaneitikin ihan tuntematon minulle. Laahustin mieli apeana hissiin ja nousin Stockmannille. Ostin lohtutavaroita kosmetiikkaosastolta ja rullauduin käytäviä pitkin Eastonin puolelle ja kotiin.
L soitti ja vaihdoimme kuulumiset. Sain R:ltä Espanjasta s-postia ja samoin eräältä P:ltä, jota en ole edes tavannut, tärkeän viestin. Ennen nukkumaan menoa luin Juha Hurmeen Niemeä. Panen tähän pienen otteen kirjasta kertomaan kirjailijan hulvattomasta huumorintajusta. "Hansakauden saksalaisvaikutteita Niemellä ei pidä aliarvioida. Murskaavin todiste on savolaisten kulinaarisen ja terveydellisen katastrofin, kalakukon, hansasaksalaisperäinen nimi: se on virheellinen viännelmä-kiännelmä termistä `Fischkuchen` (kalakukko)! Toisaalta on ilmeistä, että vain savolainen voi paistaa saman pullan sisään sekä sikaa että muikkua ja kutsua kokonaisuutta kukoksi."
Hyvää torstaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti