Kyllä se on vaan niin ihanata kuunnella ja katsella tv:stä Wienin uuden vuoden konserttia. Katselemisesta tuli halu tutustua soittimiin, niin että ei kuin netin kimppuun. Minulle musiikki tai oikeammin soittimet ovat vieraita, ulkonäön tuntemuksesta puhumattakaan. Viulu ja alttoviulu? Sekoittuvat muutkin kielisoittimet, samoin puhallinsoittimet äänineen, lyömäsoittimiakin on useita. Rummut? Tutkin kuvia ja kuuntelin netistä ääniä kauan. Tunnistanko mitään muuta kuin pianon äänen? Testi olisi ollut, vaan en kokeillut. Pakko olisi ollut tunnustaa häviö. No, palaan tähän soitinasiaan vielä netissä. Maaliskuista konserttiakin ajatellen.
Muistuu mieleen, kun äiti pani minut pianotunneille!! Ihan oman ylpeytensä takia ja toiveen, mutta minä olin kokonaisvaltaisesti epämusikaalinen lapsi. Oli meillä harmooni kotona. Siitä äiti sai kai kimmokkeen, vaikka osasin soittaa vain Enkeli taivaan ja senkin yksiäänisesti, niin, ja Ukko Nooan ja Mustan Rudolfin. Muutaman käyntikerran jälkeen ilmoitti opettaja äidilleni, että ei minusta pianistiksi ole. Äiti oli jo aikaisemmin pannut minut balettikouluun!! Hillitön halu saada tyttärestään "jotain". Siellä olosta pidin, kun se oli kevyttä pikkutyttöjen puuhaa, vaikka ei minusta liioin ollut ballerinaksikaan. Äiti luovutti ja menin teini-ikäisenä semmoiseen tanssikouluun, jossa opiskeltiin valssin, tangon, foxtrotin ja muiden askeleet. Siitä koulusta tykkäsin! Opin tanssimaan ilman sarvia ja hampaita, hikeä ja verta. Se oli hyödyllinen taito. Tämän huomasin myöhemmin. Vedin polkat ja jenkat sydämeni halusta Kuortaneen tanssilavalla kesällä. Stadilainen meni jenkkaa niin, että lautalattia pöllysi. Nonnih, ja tämän asian kanssa onkin sitten niin, että tarina on kai ennenkin täällä kerrottu.
Eilen olin taas Simpsonien parissa. Joku ystäväni on sanonut, ettei voi Simpsoneita katsella, kun ne ovat "niin kamalan näköisiä". No, jos ei tykkää keltaisesta väristä. Minä tykkään ja koko sarjasta, minulla kun on tämmöinen omituinen maku. Mutta en aio kyllä viikossa 27 tuntia katsella, jota nyt tv tästä perheestä suoltaa. Pitää myös lukea Niemeä. Tällä viikolla muutenkin ohjelmaa.
Kohti kevättä mennään niin että soi. Toukokuuhun enää viisi vaivaista kuukautta. Ja siitä jo kesää pukkaa vauhdilla, leivosetkin ilmassa leikkiä lyö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti