Katselin Hannes Holmin ohjaaman elokuvan Mies, joka rakasti järjestystä. Ovea näyttelee Rolf Lassgård ja Ove on se järjestyksen mies. Elokuva meni ihon alle, kuten sitä nykyisin sanotaan. Sympaattinen ja lämminhenkinen kertomus kaverista, joka pakkomielteisesti teki jokapäiväiset tehtävänsä kellon tarkkuudella. Puolisonsa menettänyt Ove, joka tahtoi vaimonsa luo epäonnistuen kuitenkin yrityksissään kerta kerran jälkeen. Lopulta hänen toiveensa toteutui. Diagnoosi "liian suuri sydän" oli ennustanut lopun lähestyvän. Ove pääsi Sonjansa luo. Minä kaivoin paperinenäliinoja esille ja itkin.
Olen tilannut Suomalaisesta kirjakaupasta Fredrik Backmanin kirjan, jonka mukaan järjestyksen mies elokuvaksi tehtiin.
Aikaisemmin päivällä soitti K. Puhua pälpätti iloiseen tapaansa odottamatta vastauksia kysymyksiinsä. Olin aikaisemmin jo kuullut osan juttelusta, mutta en viitsinyt sanoa "sä olet tuon jo kertonut". Kuuntelin. Olisi kutsunut kahville luokseen, mutta en mennyt. Olin saamaton. "Jonain toisena päivänä sitten".
Tänään roskikselle, postilaatikolle ja hedelmien ostoon. Säätiedotuksessa mainitaan yhden asteen pakkanen. Lammasbaskeri päähän. Tekee hyvää lähteä liikkeelle taas. Kunhan tästä päivä valkenee ja minä juonut aamulatteni. Se on ainoa "järjestys" minulla. Kellonaika heittelee, mutta kahvi on saatava. Loput päivästä sekavasti päähän pälkähdysten mukaan. Jotain suunnitelmia saattaa olla, kuten juuri kauppaan meno. Tai sitten ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti