FOBIA

Mmmm... lisää mansikoita. Herkkua!  En malttanut olla menemättä niitä taas ostamaan. Nyt taatusti vasta ensi viikolla seuraavan kerran. P-D soitti ja tulee tiistaina. Syömme. Kipaisen  kauppaan.

Soitin K:lle,mutta kun hän yritti selvitä tv:n katselusta ja kanssani keskustelemisesta yhtä aikaa, sanoin soittavani toisena päivänä. Oli kuulemma Vanhasen haastattelu. Kysyn aina, onko sopiva aika, niin silloin pitäisi sanoa, ettei juuri nyt ole, kun katselen Matti Vanhasta. Näitä keskusteluja on nyt jokaiseen hetkeen presidenttiehdokkailla näin ennen vaalia. Minun ei tarvitse haastatteluja katsella. Tiedän, ketä äänestän.

Pakkaaminen jatkuu. Jo monta muuttolaatikkoa täynnä. Hain Postista paketin. Piti saada uusi modeemi sinne, minne muutan. Koskaan ei käy vanha. Ystäväni S tulee sitten aikanaan tämänkin hoitamaan. Olen mahdottoman kiitollinen, että minulla on ystäväverkosto, joka monessa asiassa auttaa.

Pihatielle on ilmestynyt lava. Iso ja tien peittävä. Joudun roskikselta kauppaan mennessäni kiertämään alueitten läpi, joihin en ole edes vielä tutustunut. Ja jää tutustumattakin, kun muutan pois. Olen päättänyt ottaa uudesta ja tulevasta ympäristöstäni parempaa selvää. Olen jo nyt kuullut hämmästyttäviä seikkoja, joiden olemassaoloa en tietenkään ole tiennyt. Joku siltakin jossain, joka pitää kyllä käydä katsastamassa. Sen tiedän, ettei ole semmoinen silta, joka ylittää veden.

Katselin ohjelman tv:ssä, jossa kerrottiin siltakammosta. Jonkunlainen agorafobia varsinkin, jos silta ylittää aavaa vettä. USAssa on hyvinkin pitkiä veden ylittäviä siltoja. Niissä on henkilökuntaa, joka auttaa siltakammoiset autoilijat yli. Jokaiselle päivälle useitakin fobiasta kärsiviä. Suomessa ei taida tätä ammattikuntaa olla.

Itselläni on lievä klaustrofobia. Pienet hissit, kaikki hissit, kotihissi mukaan lukien, ovat pahoja. Mutta menen, kun on pakko. Totuin tähän pakkomenemiseen jo puolison ja pyörätuolin kanssa monien vuosien ajan. Kerran jäimme kotihissiin, kun ovi ei auennutkaan. Emme päässeet ulos. Jouduin paniikkiin jo siksikin, että mukanani oli avuton ja sairas henkilö. Hissikorjaaja oli mennyt samaan rappuun kaverínsa luo ja unohtanut laittaa lapun "hissi epäkunnossa". Lopulta kundi tuli ja sai minulta kuulla kunniansa. Sanoi huolettomasti kerrottuani kammostani, miksen painanut puolisoa yksin menemään ja itse käyttänyt portaita? Tiedän, että näin ei saa tehdä, kun kysymyksessä on pyörätuolia käyttävä sairas ihminen. Mitä hän pystyisi jumiin jäätyään hississä tekemään? Ei edes huutamaan. En koskaan jättänyt miestäni mihinkään tai pannut yksin menemään. Jos emme syystä tai toisesta menneet molemmat, ei mennyt kumpikaan. Vein hänet jopa ravintolan vessaankin. Naisten puolelle ja ilmoitin aina "mies tulossa". Kerran jouduin menemään miesten puolelle ja silloin kailotin "nainen tulossa". Invavessoja ei aina ole joka paikassa ja maassa.