TELEVISIOMAINOKSEN METSÄSTYSTÄ

Paiskin kohtuullisesti eilen pakkaustöitä. Välillä vuoteen päällä lepäämässä ja taas hommiin. Parvekkeelta lyhtyjä ja kukkapurkkeja. Loput myöhemmäksi. Soitin K:lle. Valitteli, ettei voi tulla auttamaan. Juttelimme pitkään kaikenlaista ja maailmankin menosta. Oli ollut äänestämässä.

Illalla katselin televisiota ja vahtasin yhtä mainosta. En muista, mitä mainostettiin, ja se olisi kiinnostanut tietää, muuten sen tiedän ja muistan. Siinä vilahtaa  Johannes Vermeerin Turbaanipäinen tyttö sekä Georges Seuratin Kylpijät Asniersissa. En nähnyt mainosta. Kun en nähnyt, niin tuijotin kuvaruutua kanavia vaihdellen tylsin tuntein, eikä mikään ollut mieleen. Menin lukemaan ja nukkumaan. Ove on joutunut pelastamaan Parvanehin kanssa kylmettyneen kissan.

Luovin kotona muuttolaatikoiden välissä kapeissa käytävissä. Näyttää, kun olisin pahimman laatuinen hamstraaja, joista tv näyttää kohtaloita. Tänään jatkuu laatikoiden täyttäminen, paketoiminen  kuin myös hämmästely: onko mulla vielä tämäkin tallella?

Kirjoitin Italiaan postikortin ja kerroin uuden osoitteen. Kuvapuolella hyvin luminen ja talvinen kuva Snellmaninkadulta vuodelta 1943. Lapiomiehet töissä ja ratikka jumissa kiskoilla. Ja ratikassa on vain yksi ajovalolamppu edessä!!  Hirmuinen lumivalli torttuvallin reunalla. Ihmiset kävelevät kapeassa kourussa. Valokuvannut Pekka Kyytinen (1906-1974). Olen joskus näitä postikortteja ostanut Museokaupasta. On hauska lähettää ystäville kuvia millaista Stadissa oli silloin ennen.

Prahan keskustassa oli tulipalo. Huolestuin kovasti, koska Praha on minulle mieleisin kaupunki, jossa olen ollut. Se "otti" minut heti ja pitää yhä lempeästi otteessaan. Tuskin on vaurioitunut. Kestihän se kuin ihmeen kaupalla sodankäynninkin, vaikka moni Euroopan kaupunki pommitettiin tuusan nuuskaksi.