Järjestystä ja rutiineja rakastavan sankarin, Ove, lailla minullakin on kaksi "pakollista" tehtävää aamuisin. On saatava aamulatte ja kirjoitettava blogia. Siinä! Jälkimmäinen on juuri menossa ja kahvi tulee aivan pian.
Katselin televisiosta Morgan Freemanin Ihmisyyden äärellä-dokumenttisarjan ensimmäisen osan. Freeman etsii vastauksia. Tutkii ja haastattelee mitä eroja tai yhtäläisyyksiä on ihmisten ja heidän kulttuuriensa välillä, miten saada sodankäynnit kuriin, erimielisyydet eri uskontokuntien kannattajien kesken, rajaviivojen epäselvyydet, ikivanhat kaunat historian hämärästä... Freeman matkustaa, kysyy, on objektiivinen, kantaaottamaton haastattelija. Käy Ruandassa, missä 800 000 huttua ja tutsia sai kansanmurhassa surmansa vuonna 1994. Matkustaa Boliviaan Tinku-juhlaan, jossa tappeluesityksillä pyritään välttämään heimojen kesken syntyvät konfliktit. Morgan Freemanin samettinen ääni täytti olohuoneeni ja olin näkevinäni hänen ruskeissa silmissään kyyneleitä kuunnellessaan tarinoita ihmisten kuolemaan johtavista ongelmista. Koska me opimme? Emme ikinä.
E vastasi eilen puhelimeen. Nollakeli Oulussa. On käynyt konserteissa, menee teatteriin, kävelee lenkin päivittäin. Vetreä ja vireä ystäväni. Kesällä matkustan hänen luokseen. Tämän olen jälleen kerran päättänyt.
Tänään liikkeelle kunhan olen selvittänyt itseni sen mukaiseen kuntoon. Mutta ensin kahvia ja päiväkin saisi valjeta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti