Hain eilen kirjakaupasta Fredrik Backmanin kirjan Mies, joka rakasti järjestystä. Voin luettuani verrata keskenään kirjaa ja elokuvaa, jonka vastikään näin.
Ihania mansikoita nyt kaupassa. Käppäilin S-kauppaankin Stockmannin tiloihin, enkä millään tahdo muistaa, etten enää siellä pasteeraile Stockmannin Herkussa. Ainakaan vielä en ole suuria muutoksia havainnut, paitsi kaikki Stockan Herkun myyjät eivät ehkä ole siirtyneet S-ryhmän henkilökuntaan. Toisaalta en ole heihin ylipäätäänkään hyvin tutustunut täällä asuessani. Oikean Sockmannin Herkun myyjät sen sijaan tulivat vuosien aikana hyvinkin tutuiksi kassarouvia myöten. Joskus jouluna vein kukkia kiitokseksi hyvästä palvelusta. Ne mansikat! Maistuvat melkein mansikoilta, tuoksuvat melkein mansikoilta ja näyttävät ihan mansikoilta.
Väsynyt olen. Toivottavasti ei flunssa iske. Kuuluu olevan taas liikkeellä. Tein uuden asunnon isännöintifirmaan jo muuttamisestani ilmoituksen. Vakuutukset myös muutettu. Pankit saavat tiedon maistraatista. Väestörekisteri kertoo Stockmannille. En aina luota, että tieto kulkee. Pitänee jossain välissä tarkistaa. Yhdistyksiin, joihin kuulun, on myös uusi osoite tiedotettu. Sitten vielä ne ystävät, jotka eivät tiedä. Hommaa riittää.
Täytin eilen muutaman muuttolaatikon, astioita lähinnä. Illalla aloin lukea Backmanin kirjaa. Vaikuttaa vahvasti lukukelpoiselta. Tunnistin jo kohtauksia elokuvasta. Kannessa päähenkilön, Ove, 59v, kuva eli samainen elokuvan näyttelijä Rolf Lassgård. Vielä ei ole itkettänyt. Olen niin alussa. Kirjan takakansi kertoo "Tarina onnistuu samalla kertaa naurattamaan ja itkettämään. Minusta parhaat kirjat ovat juuri sellaisia." (Lukuneuvoja-blogi). Niin muuten minustakin.
Syön muutaman mansikan ja sitten mietin, suihkuun vai pakkaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti