Luulenpa, luulenpa, että tulen viihtymään uudessa asunnossani!! Olin P-D:n kanssa katsomassa ja leikimme tovin kaasuliedellä. Kauniit, sinertävä, somat liekit kohosivat ja minä sen kuin ihailin. Sytytettiin ja sammutettiin, sytytettiin ja sammutettiin. Voi pojat! Ikkunoista näkyy puita ja vastapäinen talo kertoo, etten ihan korvessa asu. Tutkittiin koko huoneisto, etsittiin pihalla roskis ja parkkipaikan vieraspaikat. Metroon on naurettavan lyhyt matka. Kävin siinä ruokakaupassakin, joka ilmeisesti alkaa olla Herkun lisäksi kantapaikkani.S-marketteja kun ovat. Lidliä voisi niin ikään kokeilla. Pankkiinkin matka lyhenee. Tunnen tienoot jo omakseni.
Tänään pakattava, vaikka P-D tulee tiistaina. Loppu häämöttää. Illalla sulkeudun tv:n ääreen katselemaan ja kuuntelemaan presidentinvaalin tuloksia. Yöpöydällä kaksi kirjaa, joita en pakkaa kuin viime tipassa. Hurmeen Niemi ja Backmanin Mies, joka rakasti järjestystä. Jos en enää tässä asunnossa malta nukkua.
Lunta tupruttaa. Ehdin juuri sisälle tänne parahiksi ennen sitä. Huomenna kauppaan ja vien loton ja saan kympin voiton. Alan vähitellen sanoa hyvästejä Eastonille, sillä en tähän päähän enää ainakaan usein tule. Jos Postiin asiaa, niin silloin on käppäiltävä tänne päin. Postimerkkejä vaan varastoon. Ainoat kirjeet, jotka yleensä kirjoitan, matkaavat Italiaan.
Eipä tässä muuta. Olen ihan täpinöissäni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti