KYPÄRÄ

Pelkästä järkytyksestä olin päivän kirjoittamatta blogia. Järkytys tuli siitä, että liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunta suosittelee (määrää?) kypärän pitämisen rollaattoria käyttävälle. Minä en tule käyttämään!!! Sanon sen tässä ja nyt, sekä vannon kiven ja kannon kautta. Olen aivan täyspäinen, näen ja kuulen hyvin, en kompuroi, minua ei pyörrytä, en kaatuile, kävelen ripeästi rollaattorin kanssa korkkareissani, eikä kypärä mahdu päähäni, koska siinä on aina hattu, joka on nyt talvella lammasta. Rollaattoria lykin lonkkaleikkauksen seurauksena, myös siksi että lonkka ei kestä kantamista kauppareissuilla. Ja kuka sitä kypärän käyttöä valvoisi? Tuleeko sakkoa, jos ei käytä? Ymmärrän joidenkin henkilöiden kaatuilemisen  pelossa ja/tai erilaisten vammojen takia tarvitsevan kypärää. Mutta pakkokäyttö kaikille on minusta epäkohteliasta ja yksilön vapauden riistoa, ihmisen oman päätäntävallan aliarvioimista. Rollaattorin käyttäminen jo itsessään erottaa muista ihmisistä eri kastiin ja nyt vielä kypärällä korostetaan erilaisuutta. Toisen maailmansodan aikana juutalaisten oli pidettävä keltaista daavidintähteä erottuakseen arjalaisesta väestöstä!

Kirjat on pakattu!! Makuuhuoneen ja eteisen matto rullalla. Muutama astiakaappi tyhjänä. Horstin valokuva hävinnyt saamastani sähköpostista. Ruodusta poikettu ja syöty lihapullia ja perunamuusia ranskalaisen punaviinin kanssa. P-D oli. Yksittäisten asuntojen  kylpyhuoneremppa aloitettu talossa. Tähän asuntoon ei tarvitse tehdä mitään. Mutta pauketta ja vesikatkoja on alvariinsa. Aamutoimet suoritettava seitsemän maissa, kun vielä vesi hanoista lorisee. Tänään lauantai ja oletan työmiesten siirtyneen viisipäiväisen työviikon suomana viikonlopun viettoon.

Lukemisessa olen takaisin Ovessa ja seuraan suurella kiinnostuksella maahanmuuttaja Parvaneh-rouvan yritystä saada Ove ymmärtämään mamuja naapureina. Parvaneh on iloinen ja ystävällinen ihminen, jota ei hämää Oven erakkomaisuus ja jääräpäisyys, ennakkoluulot kaikkea uutta kohtaan. Kirja on hyvä opas ulkomaalaistaustaisten ihmisten hyväksymiseen  joukossamme. Maailma on nyt sellainen, että ihmiset muuttavat maasta toiseen, asettuvat luoksemme ja heidät on vastaan otettava. Kirjailija Fredrik Backman puhuu kirjassaan Mies, joka rakasti järjestystä (En man som heter Ove) lämminhenkisesti ja rakastavasti kaikesta siitä, mikä kuuluu elämään. Kuolemakin.