Eilen liikkeellä ja tänään taas. Lukeminenkin jäänyt taka-alalle. Olen nukkunut huonosti. Pussit silmien alla. Rumaa. Ruokakaupassa menin varta vasten katselemaan uusia "maitokaupan" oluita. En ole kai koskaan nähnyt niin paljon olutpulloja ja -tölkkejä. Mitään tungosta ei ollut. En jaksanut käydä edes läpi, hyllyjä oli varmasti kilometreittäin. Ostoaikomusta ei ollut, mutta olin utelias. Kokonainen Alkon myymälä olisi mahtunut tähän tämän kaupan olutosastolle. Pitääkö niitä olla niin monta sorttia?
Nyt on sitten varmistunut Herkun oleminen S-myymälä. Tänään auki ässänä ensimmäistä kertaa. Lupasivat halventaa heti hintoja joissakin artikkeleissa. Stockmannin kanta-asiakaskortti kelpaa! Menen tuonnempana tutkimusmatkalle samalla, kun haen tilaamani kirjan Suomalaisesta.
Huumorintajuni on herkistynyt. Katselen Doc Martinia tv:stä ja olen läkähtyä nauruun. Semmoiseen oikeaan ja kuuluvaan nauruun. Ennen nauroin ääneen hyvin harvoin ja harkiten. Panin enemmänkin toiset nauramaan. Tosin K väittää, että joutuu nykyisinkin aina kanssani nauramaan. Minusta hieno juttu, jos tuottaa iloa maailmaan. Maailma on joskus niin ankea paikka. Paljon surua ja murhetta joka puolella, sotimistakin, vaikka missit haastattelussa vastaavat kysymykseen "mitä tekisit?" sanomalla seesteinen ja kauaksi kaukaisuuteen katsova ilme silmissään "rauhaa maailmaan". En edes osaa kuvitella, miltä maailmassa näyttäisi, jos kaikkinainen rauha ja hyvä tahto vallitsisi. Ihmiset hymyilisivät kukkakimppu kädessään ja pitäisivät sillä toisella toisen ihmisen kättä.
Kauhukseni luin suklaan loppuvan tästä maailmasta vuoteen 2050 mennessä. Kaakaopuiden tilalla ihan jotain muuta ja ilmanalan muuttumisellakin on näppinsä pelissä. Miten minun sitten käy, kun en saa suklaata, josta tietysti linjojani ajatellen kieltäytyisin? Aina vaan hullummaksi menee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti