KAASUA

Olen silpunnut papereita. Kone on aika äänekäs ja tehokas. Sitä silppua tuli iso määrä, jonka kiikutin roskikseen. Sitten menin kauppaan. "Onko plussakorttia?" kysyi kassa. Tietysti kysyi. Jätin loton. "Onko veikkauskorttia?", kysyttiin. Totta kai kysyttiin. Kotona tein salaatin ja sitä syödessäni katselin katua ikkunasta. Samaista katua pitkin olin juuri työntäytynyt asioille. Tuuli tuntui poskipäissä kylmältä. "Poskipäät ovat korkeat", sanoi kesällä aurinkolasien myyjä. Katsoin kotona peilistä. Eivät huomattavasti kuitenkaan. Pidän ne.

Siitä saakka, kun muutin Itäkeskukseen, olen toivonut isoa lottovoittoa, jonka turvin muuttaisin pois, kauaksi täältä. Nyt muutan, mutta en kauaksi täältä. Pakkaaminen on jo aloitettu ja tänään tulee muuttofirmasta osa laatikoista. Osoitteen muutoksia tehty ja nautittu etukäteen, koska minulle tulee kaasu. Kaasu!!!  Sitä olen käyttänyt kauan, kauan sitten ja kaivannut kaikki nämä vuodet. Ammattikokeilla on aina kaasu. Harmi, etten enää ruokaa valmistele. Mutta kyllä kaasu kelpaa kananmunien keittämiseenkin tai broilerin rintapalan paistamiseen. Aiemmin käyttämäni kaasu kävi poleteilla, joita meille ostettiin kymmenen kappaleen erissä. Poletti kolahti somasti, kun sen pudotti seinässä olevaan mittariin, joka kaasua annosteli. Sittemmin kaasuliedet ovat uudenaikaistuneet. Jännittää ihan!

Olen kerran ollut jonkunlaisessa testissä: romantikko vai järki-ihminen. Tulos oli että järki-ihminen. En uskonut, enkä usko vieläkään. Minä olen romantikko! Rakastan rakkaudesta kertovia elokuvia, kukkia kedolla, kuutamoa, merta, traagisia runoja, rakastan rakkautta ja olen elämässäni rakastanut ja saanut rakkautta. Tiedän, että olen romantikko!