VIERAS MIES

Äidilläni on ollut Menneisyys. Korulaatikoita penkoessani tuli käteeni medaljonki. Se aukeni vaivalloisesti, ollut vuosia kiinni. Sisällä oli sekä äidin että isän kuva. Otin ne pois. Äidin kuvan alta putosi aivan vieraan miehen kuva. Sitten muistin hänen joskus kertoneen unkarilaisesta miesystävästä ja vuosia kestäneestä kirjeenvaihdosta. Myöhemmin mies kävi Suomessa ja kumpikin oli tahollaan jo silloin naimisissa. Tarina ei jatku, en ainakaan ole kuullut. Mutta kuva oli medaljongissa äitini nuoruuden kuvan alla. Medaljonki on nyt tyhjä. Meillä kaikilla on menneisyys, pidimme siitä taikka emme.

Tiedemiehet ovat huolestuneet maapallon ilmaston kiihtyvästä lämpenemisestä. Niin minäkin. Tämä on aika hurjaa. Koko ajan hiki. Pidän kirsikat jääkaapissa. Jääkylminä niitä on ihanaa syödä. Tuulettimet liikuttavat huoneilmaa ja se auttaa jonkin verran. Ikkunoita ei kannata pitää auki. Pihalla vielä kukkivat kasvit nuokahtelevat kastelua kaivaten. Aurinko on armoton. No, ei auta itku markkinoilla, vaikka kuinka hyppelisin tasajalkaa.  Eikä Jaakonkaan kiven heitto ole yhtään auttanut.

Tämä väärien rahojen tekeminen alkaa aiheuttaa kuluttajalle harmia. Helsingissä on kahvila, jossa ei oteta vastaan 100€ seteliä, "kun ei ole oikeaksi rahaksi todistavaa konetta". Nykyisin joissakin kaupoissa tarkistetaan jopa 20€ ja 50€ setelit. Tietysti kauppiaan kannalta on hyvä tarkistaa, mutta se hidastuttaa maksamista ja aiheuttaa ikäviä tunteita asiakkaassa. On tapahtunut niinkin, että kone ei suostu kertomaan mitään ja kassa vetelee seteliä kerta kerran jälkeen tunnistimen läpi. Oravannahka-aika oli helpompaa. Sormet tunsivat aitouden ja kauppa hoitui. Tänään on taas käytettävä seteleitä ja toivottava, että ovat yhä käypää valuuttaa. Kyllähän melkein kaikki vannovat muovirahan nimeen, mutta en minä.