Perjantai. Ennen se oli viikonlopun odotusta täynnä. Nyt ihan tavallinen päivä, joka seuraa torstaita ennen lauantaita. Tuumailen lähtemistä huomenna kauppakeskukseen. Niin paljon tavoistani poiketen, että suorastaan huimaa. Aina olen inhonnut lauantairuuhkaa kaupoissa. Ihmisiä suvuittain liikkeellä, ei kiire mihinkään. En tiedä Itäkeskuksen meininkiä. Aionpa siis tutustua siihenkin.
Täällä pihalla kukkivat floksit. Muistan ne mamman mökin mailta. Sydän hypähti nähdessäni. Floksi! Kaikki eivät edes kasvia tunne. Tässä pihassa niitä on ja minä oikein pysähdyin katselemaan. Katosin myös jonnekin aikojen taakse pikkutyttöajoilleni. Pappa sahaa puita liiteriin, mamman keittiöstä leijuu hyvät ruuan tuoksut. Seison Friherrsin pihalla edessäni floksirivistö, mehiläiset surisevat, aurinko paistaa ja Ruokosen tytöt huutavat "tule hiekkakuopalle". Minä lähden.
Venäjän presidentti on parastaikaa Suomessa. Herrat presidentit tapasivat Kultarannassa ja toimittajien piti kertoa, hymyiltiinkö kun tavattiin? Sitten arvailtiin puheenaiheita ja sitä, jatkuukohan hymyily. No, uutiset kertovat aikanaan. Jännittää aina, kun itäinen naapuri vierailee.
Tämä päivä on mennyt niin tyystin laiskotellen, etten kehtaa edes kertoa. Eilisestä kyllä. Putkimies kävi. Vaihtoi hajulukon, mikä se sitten lieneekin ja pani uuden putken (joka vuosi pahasti myös) lavuaarista lattiareikään. Silläkin takuulla joku nimi. Hajut ovat hävinneet, eikä kylpyhuoneen lattialle ole ilmestynyt ylimääräistä vettä laattojen alta. Kaikki kuivaa ja raikasta. Pyydettiin kuitenkin tilannetta seuraamaan ja pakkohan se on, kun kylpyhuonetta käytän, näen ja koen. Tällä haavaa vesivahinkoa ei siis ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti