VÄHÄN KIRJOISTA JA KIRJAILIJOISTA

Eilen siis vain olin. Mutta roskat vein ja tervehdin rouvaa, joka tuli hissistä ja tahtoi välttämättä pitää minulle ovea auki. Kiitin. Lakkasin kynnet harmaiksi ja pidän väristä. Katselin televisiota, josta ei tullut juurikaan mitään katselemisen arvoista. Luin HS:n otsikot, että tiedän suurin piirtein, miten maailma makaa. Maailman johtajat ovat esittäneet surunvalittelunsa ja ovat järkyttyneitä Münchenin verilöylystä. Voiko sitä enää täysin turvallisin mielin mennä Itäkeskuksen kauppakeskukseen? Tai metroon? Tai ylipäätään mihinkään?

Leppäkerttujen invaasio Helsinkiin. Tulleet kuulemma Venäjältä suotuisten lämpimien tuulten mukana. Kirvan tappajat. Minäkin lauloin pienenä "lennä, lennä leppäkerttu ison kiven juureen, siellä sun isäs, äitis keittää sulle puuroo..." Ei tullut mieleen, että viehättävät leppäkertut ovat täysiä petoja. Semmoista piti kämmenellä ja katseli, kun se sormen päästä lähti lentoon. Somaa. "Aitiiii, mä pidin kädessä leppäkerttua!!" Voi olla, että se vei palasen sormestani mennessään.

Ostamastani Antti Tuurin kirjasta Ameriikan raitilla en pitänyt. Mutta aikaisemmasta Matkoilla Euroopassa pidin. Se oli oikea matkakirja. "Ameriikan raitilla" Tuuri kertoo kiitävänsä pitkin mannerta paikasta toiseen tapaamassa suomalaisia, etsimässä sukuaan. Siirtolaisuuden ajan jälkeläisiä niin Floridassa kuin New Yorkissakin. Eikä edes ainakaan  minua kiinnostavasti. Kuka menestynyt enemmän kuka vähemmän, kuka pettynyt tai ollut tyytyväinen.  "Minä menen Ameriikkaan/ sinne menee kaikki./ Kultasannalla päällystetty/ on Ameriikan raitti".  Isänikin suvusta lähdettiin paremman elämän perään ja moni jäi sille tielleen unohtaen tuota pikaa Suomen ja jopa perheen, jonka piti tulla myöhemmin "kultasantaisille raiteille".

Katselin illalla Areenasta kulttuuridokumentin kirjailija Pirkko Saisiosta. Olen ollut vuosia, vuosia sitten kuuntelemassa häntä Studia Litteraria-luentosarjassa Yliopistossa ja tykästyin hänen ulosantiinsa ,kuten nyt tässä jo vuonna 2003 valmistuneessa dokumentissakin. Hän avautui kirjailijan, omasta, ammatistaan, miten kirjat ovat syntyneet, mistä ja miksi. Mikä on faktaa ja mikä fiktiota, ehkä kaikki on fiktiota, vaikka olisi faktaa. Tunnustan, etten ole ainuttakaan hänen kirjaansa lukenut, nähnyt häntä näyttämöllä (televisiossa kyllä). Pitäisi ehdottomasti paikata kirjan kohdalta. Kunhan taas teen metromatkan kaupungille, menen Suomalaiseen tai täällä kauppakeskuksessa. Akateemisen olen hylännyt. Pettivät minut John Keatsin kohdalla.