Tänään taas asiointia ja nyt ihan vääntäydyttävä keskustaan asti. Menen Holmaston liikkeeseen. Möin sinne joskus isäni rahakokoelman ja nyt taas olisi pieni pussillinen vanhoja lantteja. Luulen niitä olevan paljonkin liikenteessä, vaikka ovat ajalta ennen itsenäistymistä. Yrittänyttä ei laiteta. Metromatka edessä. Rautatieasemalta huojahtelen maan alla Keskuskadulle, siitä Aleksin yli ja olen kutakuinkin perillä. Aion Stockmannillekin.
Parveketta olen purkanut, mutta vähitellen, vähitellen ja lonkan tahdissa. Eilinen päivä piti huilia työn raskaan raadannasta. Pitäisi koko alue tyhjentää ensin ja sitten laittaa uudestaan. Kylmään kellariin raahattava tyhjät laatikot ja muutakin roinaa. Jos vaikka loppukesällä saisin partsilla istahtaa. Voi mitenkä kaipaan aikaa, kun lonkka oli terve. Huitaisisin koko homman muutamassa tunnissa. Alkaa harmittaa. Kipupillerinkään voimalla ei yhtä kyytiä suju. Ei edes kahdella.
Eilen ei salaattikaan maistunut. Pureskelin paria lehteä ja muutaman viipaleen avomaan kurkkua. Mozzarella liioin ei houkuttanut, eikä paistamani kananpalat inkiväärinjuuren kanssa. Katselin jääkaapissa vihreitä papuja, mutta en viitsinyt alkaa niitä siistiä, vaikka napsahtavat päistään mukavasti. Jälkiruuaksi muutama mansikka ja luumu. Ananasviipaleesta haukkasin palasen. Yöllä näin unta röykkiöllisestä ranskalaisia perunoita.
Kerroin ottaneeni yhteyttä Kustannusosakeyhtiö Otavan toimitusjohtajaan erään asian tiimoilta. Olen saanut häneltä vastauksen ja hän on kiinnostunut. Ilmoitan, että hänen sihteerinsä voi ottaa minuun yhteyttä lomansa jälkeen elokuussa, niin sovin hänen kanssaan asiasta tarkemmin.
Nyt aamukahvin kimppuun, suihkuun ja stadiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti