Selailin lisää äitini muistokirjaa ja löysin tämän:
"Uhraa intos Isänmaalle, uhraa voimas viimeiseen, pian sitten kuoltuasi seppelöityy hautasi". Lyylin värssy 23.1.1919.
Jäin miettimään näitä värssyjä, joissa monissa puhutaan haudoista ja kuolemista. Vuotta aiemmin oli päättynyt Suomen sisällissota, että olisiko tämä Lyyli-tyttöstä inspiroinut?
Entäs tämä, jossa laitettu vaatimattomasti allekirjoitukseksi vain H.V 19.3.1919:
"Ole jalo nainen, se tiesi kaunistaa. Ole suomalainen, sen vaatii isänmaa."
Ei kai nykyisin tyttöset enää muistovärssyjä toisilleen kirjoittele, tai mikäs minä olen tietämään. Tuntuu vain niin vanhanaikaiselta tänä tietokoneitten ja älypuhelimien aikakautena.
Soitin ja kiitin viimeisestä sunnuntaista isäntäväkeäni. Panin saamani lavendelipussin liinavaatekaappiin, Pöytävuori-magneetin jääkaapin oveen ja aloin purkaa parveketta. Tuli kuuma ja tuli väsymys lonkkaan. Jatkuu jonain toisena päivänä. Otin myös sähköpostitse yhteyttä Otavan toimitusjohtajaan kysyäkseni erästä asiaa.
Lipittelen aamukahviani, kirjoitan tätä ja katselen auringonpaisteista katua ikkunasta. Suihkun jälkeen pukeudun ja lähden ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti