Ei sateen häivääkään, vaan iloisesti paistaa aurinko. Vääntäydyin Citymarketiin. Sain kehuja (en siitä vääntäytymisestä kuitenkaan) tai oikeammin kenkäni saivat. Olin maksanut kassalla ja tunkemassa ostoksia kasseihin, kun viereeni tupsahti naisihminen "rouvalla on sitten hienot kengät, tuommoiset minäkin haluan". En langennut siihen, että "voi, nämä ovat jo vanhat resut", vaan kiitin kenkieni puolesta ja kerroin niiden olevan vielä mukavatkin jaloissa. Ne olivat ne espanjalaiset, jotka äskettäin Stockmannilta ostin. Siltä oikealta Stockmannilta. No, ne ovat kivan näköiset ja mukavat, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Ostin hallaimia oikein paljon, Riitan herajuustoa, porkkanoita ja kukkakaalia ym salaattiin. Kävelin kotiin ja yhytin yläkerran herraihmisen, joka ajelee semmoisella liikuntarajoitteisen skootterilla. Tai onko se pyörätuoli? Olemme alkaneet jutella. Hän putosi joskus vuosikymmeniä sitten rakennuksella ja jäi liikuntarajoitteiseksi. On iloinen ja ulospäin suuntautunut hyvänoloinen mies. Ei ole ajanut kulkuneuvollaan kilpaa eikä kolaria. Apuväline mahtuu hissiin, kun kaataa selkänojan ja hän itse seisoo. Pystyy sen tekemään ja kävelemäänkin muutaman askeleen. Tapaamme usein ja aina jäämme juttelemaan.
Huomenna minut haetaan visiittiin ja saan salaattilounaan. L ja A toimivat isäntäväkenä. En ole vielä heidän uudessa kodissaan käynytkään. Siis kivaa tiedossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti