Parvekkeen tyhjentäminen on kovasti kesken. Mutta kyllä se siitä. Kohta tulee talvi ja silloin on liian kylmää siellä tehdä mitään. Syksykin saattaa tehdä tenää. Niin, ja nyt on luvattu hellettä. Partsille paistaa armottomasti aurinko. Kuka siellä jaksaa rehkiä?
Sähköpostitin Otavaan, annoin puhelinnumeroni, jos toimitusjohtajan sihteerikkö soittaa ehkä mieluummin kuin meilaa. Soitin Holmastoon ja kyselin yhtä sun toista. Toivottivat minut taas tervetulleeksi. Söin eilistä salaattia ja panin fetaa sekaan. Söin näkkileivän ja join pikkolollisen Nicolas Feuillattea. Luin netistä Loch Nessin hirviöstä ja päätin olla uskomatta siihen. Mitä varten sitä sanotaan muuten "hirviöksi"? Eihän se ole edes purrut ketään. Videolla kaksi ihan järkevän näköistä miestä kertoi otuksen nähneensä joskus 40-50 vuotta sitten. Miksi ei meillä esimerkiksi Päijänteeseen ole keksitty vastaavaa? Edes viisimetristä haukea?
Helsingissä sentään on aaveita ja nähtykin. Kirurgisessa sairaalassa liikuskelee 1928 kuolleen Sophie Mannerheimin haamu. Liitelee ylihoitajan asussaan ja joskus huokailee. Minä en ikinä ole nähnyt yhtään mitään, en ufoja, kummituksia, pikku-ukkoja, E.T:tä tai valoilmiöitä taivaalla, paitsi laillista ilotulitusta ja salamointia. Mutta äitini täti näki Porvoossa, kun hänen nenänsä eteen ilmestyi kuin tyhjästä pikkuruinen tuntematon lentävä esine. Eikä se ollut mehiläinen, vaan oikea ufo, sanoi täti vilpittömässä uskossaan. Nyttemmin täti on kuollut, enkä usko, että hänet siepattiin. Monille on kuulemma näin tapahtunut, mutta se herättää aina epäuskoa. Minussakin.
Tänään lauantaina en liiku kuin korkeintaan roskikselle. Tuulettimet surisevat mukavasti pannen sisäilman heilumaan ja antaen vaikutuksen, että viilentää. Nukuin tavallista pitempään ja se teki hyvää. Panen aivotoimintanikin lepotilaan ja vain olen. Pidän omatoimisen retriitin. Että tämmöistä täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti