POISSA SILMISTÄ VAAN EI MIELESTÄ

Viimeinen konkreettinen side katkesi Katajanokkaan. Luovutin avaimet. Elisassa kävin ja vajaan kahden viikon kuluttua on lankapuhelinta vastaava puhelin, jota voi kuulemma kanniskella vaikka missä mukana. No, minä en ymmärrä tekniikasta mitään ja olen aina hyvä kohde kauppiaalle. Kävin Itiksen Stockmannilla ja eritoten pikkuisessa Herkussa. Vein kotona pahveja roskikseen ja siirtelin kaappeja kylpyhuoneessa. Muuttolaatikot haettiin ja tuotiin autoon unohtunut laatikko. Soitin muuttofirmaan ja kerroin vahingot. Sanoivat tehneensä virheitä. Noin suurella firmalla ei ole varaa alkaa niuhottaa. Tänään vuorossa tv:n maksulliset kanavat ja sekin hoituu Itiksessä. On tämä helppoa. Mutta sateensuoja ja rollaattori eivät sovi oikein yhteen. Eilen satoi aika rajusti. Ja tuuli. Meinasin kohota lentoon pahvieni kanssa matkalla roskikseen.

Nyt kun on kirjoja yhdistetyssä makuu- ja työhuoneessani, olen alkanut lukea vuoteessa. Löysin monta makoisaa Helsinki-aiheista kirjaa, jotka ovat aikoinaan jääneet selailuasteelle. Tämä tietää sitä, että alan herkutellen, mutta lukijoita näännytellen, kirjoittaa blogiin minulle niin rakkaasta aiheesta, synnyinkaupungistani  Helsingistä. Itäkeskuksesta ei näissä kirjoissa ole sanaakaan. Onhan sekin joskus historiaa kaupunginosana, mutta ei vielä. Nuori on verrattuna esimerkiksi juuri taakse jättämääni Kalastajamäkeen.

Tänään tapaan vuokranantajani. Tulee illalla tutkailemaan asioita, joista hänelle kerroin. Esimerkiksi sitä seinään teipattua pistoketta. Uutta valaisinta keittiön työpöydän yläpuolelle tuskin saan muulla konstilla kuin omakustanteisesti.