Olen katsellut ikkunasta ulos maailmaan. Kaikki siellä ennallaan. Ihmiset kulkevat, autot ajavat. Kaikilla on kuitenkin oma tarinansa. Joku toinenkin tuntee epäoikeudenmukaisuutta jostain menetyksestään ja kyselee "miksi juuri minulle?" Ikuisuuskysymys. Ja miksi vasta nyt iski tämä synkkyys sydämeeni? Puolison kuolemasta on jo kolme kuukautta. Siksi, että heti pää oli turtana, sitten alkoi asunnon etsiminen, muutto ja uudessa kodissa järjestelyä. Nyt kun suurimmaksi osaksi on tehty, tilalle tuli tyhjyys. Tekemisiä ei ole enää siinä määrin. On aikaa itkeä ja asettaa suru etualalle. Rypeä epätoivossa ja yksinäisyydessä. Kiukussa koko maailmaa kohtaan? Miksi tuolla on vierellään läheinen ja minulla ei? Miksi tuo nauraa ja minä en? Miksi sillä ovat asiat hyvin? Vai onko?
Jos nyt heittäydyn erakoksi, menee kaikki päin prinkkalaa, eikä puoliso sitä toivoisi. Hän häpeäisi käytöstäni ja kysyisi "missä on minun vaimoni, joka jaksoi olla silloinkin positiivinen, kun minä sairastuin". Ei, en halua pettää mieheni luottamusta. Siispä kömmin ylös tästä epätoivon suosta. Alkajaisiksi voisin mennä suihkuun, pukeutua ja alkaa pohtia vaikka kauppaan menemistä. Ostoslistahan jo on ja wc-paperi alkaa loppua. Koska ajaisin metrolla Helsinkiin? Ai niin, Itäkeskushan on Helsinkiä. Voisin mennä Stockmannille. Sinne oikeaan. Ateneumiin tulee Auguste Rodin-näyttely keväällä. Rodin (1840-1917) oli, kuten kaikki tiedämme, veistostaiteilija ja Helsingissäkin on yksi Ajattelija-valos. Ateneum saa töitä näyttelyyn suoraan Pariisin Rodin-museosta. Jospa olisin niin eloisa keväällä ja menisin jo Ateneumiin! Tulisikohan Mervi mukaan?
Tammikuussa saan mieluisan vieraan. Entisen tuuraajani, parhaan. Olemme olleet puhelimitse yhteydessä ja toivonkin koko sydämestäni, että se jatkuu. Hän on jäänyt eläkkeelle virastaan ja varmaankin moni omaishoitaja tulee tätä hienoa naista kaipaamaan. Ystäväni S tulee tietokonehommiin Loppiaisena ja samalla viikolla minulla on vihdoinkin kampaaja. Puoliso taitaa nyt jo olla minuun tyytyväinen. Olen alkanut jälleen ahkeroida kotona ja saan vähitellen taas osan pikkutavaroistakin jotakuinkin paikoilleen. Keittiöön saatava kaappi laatikoineen. Täällä on huomattavasti vähemmän säilytystilaa kuin Katajanokalla. Kyllä tämä tästä. Vaikka läpi kyynelten.
Kiukku ja viha kuuluvat osaksi surutyötä ja saat olla ihan syystä vihainen ja kiukkuinen. Varmasti pikkuhiljaa helpottaa, mutta eihän se suru varmaan koskaan täystin katoa.
VastaaPoistaHommasin juuri itselleni Museokortin, joten aioin käyttää sitä kovasti keväällä ja varmasti lähden katsomaan Rodinia.
CurryKaneli, nyt minullakin museokortti! Rollaattorin kahvoihin vain kiinni ja ei kun menoksi. Hyvää vuotta 2016 Sinulle ja puolisollesi.
VastaaPoista