Katulampun valossa satelee Itäkeskuksessa räntää. Minulla huomenna tapaaminen vakuutuslaitoksen kanssa. Kuulemma virkatodistus riittää. Sekin minulla on. Olen joskus pessimismiin taipuvainen ja siis varma, että olisi tarvittu muitakin papereita. Niitä minulla ei ole.
Eilen olisi T tullut hommiin, mutta en jaksanut miestä vastaan ottaa. Vatsa kipuili ja olin huolettomassa yöasussa koko päivän joko vuoteessa tai sohvalla. Televisiosta tuli katseltua yhtä ja toista ja eritoten kaikkea. Myös katselin nenäliinapaketin kanssa "Hiljaiset sillat" ja itkin niin maan perusteellisesti. Leffan katselemiseen kerta kerran jälkeen riittää vuolaita kyyneliä. Rakkauselokuva isolla ärrällä. Tv auki koko päivän, joten en kuullut ovikellon soittoa. Mutta ryminän kuulin jonkun tullessa omalla avaimella sisälle. Ei ollut siinä otettavissa kättä pitempää syöksyessäni eteiseen, mutta luotin nyrkkeihini. M sieltä tuli ja puolustautui sanomalla, että kun en avannut ovea/vastannut puhelimeen, luuli mummelin kuukahtaneen. En ollut, mutta sydän jyskytti, että olisin voinut. Viipyi pari minuuttia todettuaan minun elävän, ja lähti. Minä koetin rauhoittua.
Olen laittanut yhteen jalkalamppuun varjostimen. Heti kodikkaan näköistä. Purin pakkauksesta myös norjalaisen ison ja raskaan elefantin. Mietittyäni sille paikkaa, panin viinipöydän yhteen nurkkaan ja norsun sen päälle. Ei hullumpata. Miten muuten elefantti ja Norja kuuluvat yhteen? Pohjois-Norjassa ollessani en nähnyt yhtään norsua, mutta luonnollista kokoa olevan jääkarhun kylläkin patsaana Hammerfestissä.
Hörppään loput kahvista ja alan valmistautua uuteen viikkoon. Joulukin kuulemma tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti