8. joulukuuta 2015

KIRJOJA, KIRJOJA, KIRJOJA

Nyt on "lankapuhelinkin" käytössä, mutta se on nykyisin "kotipuhelin" ja kulkee netin kautta. Lankoja siinä ei ole, vaan on kuni matkapuhelin ikään. Voi myös kanniskella mukana kautta koko Suomenniemen.

Tässä istun huilaamassa. Ahkeroinut aamusta lähtien kirjojen kimpussa. Jonkunlainen järjestys on saatava hyllyihin. Näytelmät, runot, taide, Helsinki-aiheiset, kirjallisuuden historiat...  Aluksi kun ne vain hyllyyn työnnettiin, että saatiin muuttolaatikot tyhjiksi. Olisi tänne kuitenkin pari kirjahyllyä vielä mahtunut ja se olisikin hurjasti auttanut tätä järjestelemistä. No, tehty mikä tehty, ei kannata surkutella.

Vakuutusyhtiöasian hoidan ensi viikolla. On jo varattu audienssiaika. Ei sinne saa/voi dallata noin vaan. Kiukutti jo soittaminen tänään. Jos on sitä ja sitä asiaa, paina sitä ja sitä numeroa. Ja kun olin painanut, piti painaa lisää. Sitten pääsin jonoon ja korvaan soi musiikin kaamea pauhu. Välillä automaatti ilmoitti minun olevan edelleen jonossa. Olisin muutenkin sen ymmärtänyt. Lopulta pääsin luettelemaan henkilötunnusnumeroita sekä minun että puolison ja varsinaiseen asiaankin. Kaikki on niin monimutkaista.

Taidankin lopettaa kirjojen seassa möyrimisen tältä päivältä. Pesen käteni ja syön jätskin.

2 kommenttia:

  1. Hei! Minäkin jo noussut kuopasta. Taas tänään soittelin mieheni asioita. On niin miljoonaa asiaa irtisanottavaa ja muistettavaa. Kaikkein pahin on sellainen vastaaja mihin pitää puhua, mieluummin painelen niitä nappeja. Hänen asuntoa en mene loppusiivoamaan enkä tyhjennä enempää. Hänellähän on lapset hoitakoon he. Eivät olleet järin tyytyväisiä. Osani olen tehnyt. Mukavaa keskiviikkoa. Sadetta pukkaa T. Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, sadepäivä ilmeisesti täälläkin. On kontattava asioille. Postinkin olen löytänyt Itiksestä, siis sinne. On hyviäkin puolia. Vielä en ole kotiutunut.

      Poista