Katu, jonka varrella asun, on huomattavasti vilkkaampi ympäri vuorokauden kuin kotikatu Skattalla. Täällähän ei nukuta/hiljennytä ollenkaan. Kävelijöitä ei niinkään näy pikkutunneilla ja niiden jälkeen, mutta autoja menee ja tulee alvariinsa. Poliisiautokin partioi. Olen moitiskellut uutta asuinaluettani, enkä sanojani syö, mutta tämmöinen jonkunlainen kaupungin öinen syke on vaihteeksi mukavaa uinailevan Katajanokan jälkeen. Mihin ne ovat kaikki muuten menossa siihen aikaan? Miltä sitten näyttääkään Itäkeskuksessa, kun K-Citymarketin laajennustyöt on saatu päätökseen, elokuvateatterit ja ravintolat avattu? On kuulemma ylikulkusiltakin jalankulkijoita varten suoraan Itiksen sydämeen. Jos alkaisin viihtyä. Jos menisin leffaan.
Leffasta tulikin mieleeni, että katselin eilen Frank Sinatraa Teemalla. Olen aina tykännyt tästä miehestä. Laiha nuorukainen aikoinaan, mutta mikä ääni. Minulla on vieläkin Sinatran lp-äänilevyjä, mutta soitinta ei enää. Lauantaina 12.12. oli 100 vuotta Vanhan Sinisilmän syntymästä ja Teema juhlisti asiaa. Iho nousee kananlihalle kuunnellessani My Way´ta tai Ï´ve got You Under My Skin. Sitten vielä onnellisesti päättyvä tarina "Tie a yellow ribbon around the ole oak tree", jota positiivisuutensa takia jaksan kuunnella uudestaan ja uudestaan ( jos olisi vielä soitin). Ei yksi keltainen nauha vanhassa tammessa, vaan sata. Samettiääninen Dean Martin oli toinen, jota ihailin. Nämä kaksi herraa yhä sykähdyttävät ja ilokseni heidän äänityksiään silloin tällöin kuulee. Jos ei muualla niin YouTubessa. Kun Martin laulaa "sway me more" me tytöt olimme pyörtyä. Enää ei minua pyörrytä, mutta tuntuu hyvältä.
Kun en ole kummassakaan kaupunginosassa asunut, niin en tiedä minkälaisia ovat, mutta voisin kuvitella, että Itiksessä on todellakin enemmän elämää öisin kuin Skattalla. Toivottavasti ei kuitenkaan kovasti äänet haittaa.
VastaaPoistaCurryKaneli,äänet eivät haittaa,sisälle ei kuulu ja toisaalta perinpohjin urbaanina ihmisenä, olen kaupungin ääniin tottunut. Mukavaa viikkoa.
VastaaPoista