25. joulukuuta 2015

JOULU PANNASSA

En osannut sittenkään varautua yksinäiseen jouluun. Kaipasin puolisoa niin että teki kipeää. Kaipasin meidän yhteisiä joulujamme. Jopa niitäkin, kun hän oli sairaalassa. Vietin osan aatosta, niin kauan kuin julkinen liikenne pelasi, puolison luona ja joulupäivät samoin. Tiesin hänen tulevan kotiin. Nyt olen ollut yksin, eikä hän tule enää. Olen itkeskellyt, syönyt vaatimattomat ateriat, eikä viinikään maistunut. Katselin televisiota ja kukkalaitetta, jonka M toi. Nukuin ja välillä vaihdoin kanavia ruudussa. Nyt näkyvät uudetkin kanavat. En pidä tästä joulusta. En pidä seuraavistakaan. Julistan tässä ja nyt joulun kohdaltani ikuiseen boikottiin.

Eteläiseen Suomeen luvattu pakkasta. Tuleeko lunta myös? No, tämmöistähän ovat monet kaivanneet ja nyt ilmeisesti toiveet toteutuvat. Minä en ole kaivannut hetkeäkään. Kun on muutama päivä menty kylmässä ja ehkä kylmemmässä, aletaan marmattaa, että aina palelee ja aina on kylmää. Minun lapsuudessani talvet olivat kylmiä ja lunta joka paikassa korkeina pitkinä kasoina jalkakäytävien reunoilla. Lapiolla heitettiin kuorma-auton lavalle aikanaan. Kun semmoisessa lumikourussa käveli, ei kulkijasta näkynyt yhtään. Hiihtämään pääsi kotirapulta ja ratikat olivat täynnä suksia. Minäkin vanhempieni kanssa aina Munkkiniemeen asti raitiovaunulla. Hiihtoretken jälkeen maistui kuuma kaakao Kalastajatorpan kahvilassa. Suksia oli pystyssä kinoksissa kahvilan edessä pitkät rivit. Usein me lähdimme Helsingistä pois esimerkiksi Siuntion Lepopirttiin muutamaksi päiväksi hiihtelemään. Nykyisin siitä on kasvanut oikein kylpylä, eikä vanhaa puurakennusta enää ole.

Olen nyt muuton yhteydessä tutkinut vanhoja valokuvia. Vanhempieni nuoruuden ajoilta, minun lapsuudestani, puolison kanssa vietetystä ajasta mökillä, kesähevosesta, jolla ratsastin, ystäväni S:n kanssa tehdystä kirkkomatkasta hevoskärryillä. Minä ohjastin! Vieraista mökillä ja heitä riitti vuosien ajan. Veneajeluista järvellä, auringonlaskuista, rakkaista koirista, kaikesta. Pidin valokuvaamisesta. Möyrin pitkin mantuja etsimässä kohteita ja minulla oli hienot vehkeet ja jalustakin. Mutta Signe Branderin kaltaisia kuvia en edes osannut ottaa, vaikka Helsinkiäkin olen kuvannut.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti