Yleensä näissä blogeissa kohteliaisuussyistä vältetään mainitsemasta liikkeen nimeä, joka on huonosti asiakasta kohdellut. Mutta minä mainitsen: Itäkeskuksen Elisa. Kävin siellä 30.11.2015 tilaamassa Elisa Viihteen ja siihen kuuluvan digiboksin, koska kuulemma tähän taloon ei saa asennetuksi maksullisia kanavia muulla tavalla, vaikka minun televisiossani on koneen sisällä digiboksi. Sain digiboksin mukaani.
Elisan virkailija omasta aloitteestaan kertoi heiltä tulevan miehen asentamaan tv:ni katselukuntoon seuraavana perjantaina. Ei tullut. Menin kysymään seuraavalla viikolla syytä. "On niin kiire, että asentaminen tapahtuu myöhemmin". Odotin. 21.12.2015 soitin asiakaspalveluun kysyäkseni syytä näin pitkän ajan odotukseen. "Ei meillä ole sellaista asennuspalvelua ollenkaan". Sen saa kyllä jostain muualta maksullisena. Virkailija laski hinnan sekä digiboksin asentamisesta että kanavapaikkojen etsimisistä ja sai summan hiukan toiselle sadalle eurolle.
Kiehuin oikeutetusti kiukkua ja olin todella vihainen. En suuremmin miettinyt sanan valintojanikaan. Miksi minua ei heti 30.11.2015 informoitu, että asennuspalvelua ole, vaan sitä minulle olemattomana palveluna tyrkytettiin Elisa Viihteen tilaukseen kuuluvana? Miksi asiaa vetkuteltiin ja valehdeltiin, että tullaan myöhemmin "kiireen takia"? Miten näin voidaan asiakasta kohdella? Asiakaspalvelun virkailija pesi heti kätensä, eikä edes pahoitellut tapahtunutta. "Anteeksi" ei kuulu tähän päivään.
Suivaannuin niin paljon, että lähetän kirjeen "ylemmälle taholle" ja kerron koko asian. Puolisoni opetti minulle jo pankinjohtaja-aikanaan, että jos tahtoo tulla kuulluksi, on otettava yhteys korkeammassa asemassa oleviin esimiehiin.
Olen pettynyt Elisaan ja harkitsin kauan purkavani tilaamani, mutta siinäkin on prosessi ja voimat alkavat hiipua. Olen pyytänyt apuun ystäväni S:n, joka oitis lupautui asennushommiin. Olisin kerrankin yrittänyt saada asiat hoidetuksi omatoimisesti. Pysyn Elisan asiakkaana, maksan laskuni kuten ennenkin, mutta en tule tätä yhtiötä milloinkaan kenellekään suosittelemaan. Muistan aikoja, kun Elisan alku, Helsingin Puhelinyhdistys, oli Korkeavuorenkadulla arkkitehti Lars Sonckin suunnittelemassa vuonna 1905 (1907?) valmistuneessa upeassa jugendtyylisessä rakennuksessa. Sinne sai mennä kassaan maksamaan laskut. Siellä kävin nuorena tyttönä tätä tehtävää monesti suorittamassa. Ihailin rakennusta ulkoa ja sisältä ja minua kohdeltiin aina ystävällisesti ja asiallisesti, jotka tavat nykyisin niin monessa yrityksessä ovat historiaa. Myös Itäkeskuksen Elisassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti