JÄLLEEN EDISTYSTÄ

Peili ja lampetit olohuoneen seinällä. Vuokranantajan kanssa oli keskustelua, saako porata. Ensin se tyystin kiellettiin, mutta sain lopulta luvan. Ystäväni T tuli eilen hommiin, korjasi myös postiluukun. Se repsotti rumasti. Tämä T on semmoinen käden taitaja, mikään ei ole hänelle vierasta. Olemme lapsuudesta asti tunteneet, vauvasta lähtien. Äitimme olivat luokkatovereita kansakoulussa ja läheisessä yhteydessä äitini kuolemaan asti. Pitkääkin pitempi ystävyys. Kuten alkaa olla T:llä ja minullakin.

Eilen taas tutustumista Itikseen, samoin tänään. On hankittava lamppuja. Sulake paloi eilen ja vei mennessään muutaman lampun. Eilen tuli myös tietoa muuttofirman vakuutuksesta. Pitäisi kuulemma panna menemään kuittia vahingoittuneista tavaroista. Mistäpä minä kuitteja tempaisen vuosikymmenten takaisista ostoksista? Unkarilainen kattokruunu on ollut lapsuuteni kodissa vuosikymmenet ja sitten perittynä minun kodissani vuodesta 1992 lähtien, jolloin isäni lähti tästä elämästä.

Mikään aiempi muuttofirma kohdallani ei ole saanut niin paljon vahinkoa aikaan kuin tämä 1916 perustettu yritys Helsingin Sienikujalla. Lukuisat ovat olleet muutot ja etupäässä Stenvallin toimesta. Aina on sujunut, jopa Hämeen mökiltä Helsinkiin. Nyt meni moni asia päin honkia. Ensin eivät olleet ottaneet mukaan pyynnöstä huolimatta kattokruunujen kuljetuslaatikoita. Muuttomies joutui vaatelaatikoita puukolla suurentamaan saadakseen kruunut niihin. Sakarat vääntyivät ja yksi mansetti rikkoontui. Unkarilainen kruunu lähtöpaikassa Katajanokalla putosi katosta irrottaessa lattialle mennen tuusan nuuskaksi. Tv-tason lasihylly ei koskaan tullut tänne perille ja siitä keskusteltiin, jos sitä oli ollutkaan, kunnes muuttomies tunnusti sen rikkoneensa. En ikinä tule kenellekään suosittelemaan tätä muuttofirmaa. Olisi pitänyt kuunnella Juttaa ja antaa Niemen hoitaa.