Kampesin eilen itseni Stockmannille aikeena ostaa uusi matkapuhelin. Oli jäänyt mieleen, että Stockmann luopuu vain kodinkoneista ja vuokraa niiden tilat Expertille. Ajoin hissillä alas ja törmäsin mittavan suuriin pahvirakennelmiin, jotka eristivät kokonaan entisen elektroniikkaosaston. Siinä vaiheessa selvisi, että koko osasto ulkoistetaan. Ja näinhän se onkin. Expertin pitäisi avautua nyt toukokuussa. En siis saanut puhelinta.
Hyvä niin, sillä kotona aloin taas tappelun saadakseni kelloajan muutettua matkapuhelimeeni. Ja kuinka ollakaan, se onnistui. Turhaan olisin sen takia älypuhelimen hankkinut tässä vaiheessa. Nyt on aika oikein ja puhelin pelaa muutenkin kuin enkeli. Soitin ihan Turkkiin asti silkasta ilosta. Siellä voidaan aika hyvin, vaikka olikin yhdeksän tunnin sähkökatkos Alanyassakin. H:ta vaivaa kuitenkin jalka. Kävely työtä ja tuskaa. Luupiikki? Minulla ei taida olla yhtäkään krempatonta ystävää. Kun jonkun kanssa puhuu, valuu keskustelu ennen pitkää vallalla oleviin vaivoihin. C:llä on flunssa, eräällä toisella influenssa, kolmas potee selkää ja neljännellä on vaivaa vatsassa... Taidan olla sieltä terveemmästä päästä.
Kellokeskiviikon lisäksi tänään aprillipäivä. Puijata saa. Eikä aprillipäivä ihan eilisen teeren poika ole. Juuret juontaa aina 1500-luvulle asti. Enää ei minua ole huijattu uskomaan hölmöjä, mutta edesmennyt pikkuserkkuni oli näitä piloja mato keksimään saaden minut aina lankaan.
Tänään myös tavallisuudesta poiketen puolison pesupäivä. Pitääkin valmistautua, kun en koskaan tiedä, mihin aikaan tulevat. Alussa oli aika 10-12, sitten se muuttui 12-14 ja nykyisin mihin aikaan vaan. Ehkä "henkilökunnan vähyys" on tässäkin sekamelskassa syynä.
Henkilökunnan vähyys, niinpä niin..... sen piikkiin voidaan laittaa vaikka mikä asia.... Ikääntyminen tuo mukanaan kaikenlaista kremppaa melkein meille jokaiselle, kenelle mitäkin. Mehän yritetään kuitenkin muistaa puhua aina muistakin asioista, eikö. Toivottavasti pesusessio sujuu nyt vaikeuksitta ja ilman hermostumista. Mukavaa Pääsiäisen aikaa!
VastaaPoistaMarjatta. Kyllä, henkilökunnan vähyyden taakse paetaan, mutta minäpä olenkin semmoinen eukko, joka kaivelen esille. Tiedän myös, ettei siitä tykätä, mutta jos asioihin ei puututa, mikään ei korjaannu, muutu. Ehkä minäkin vielä joskus dementoidun ja olen ikityytyväinen kaikkeen hymyn kera. Siihen asti mieheni hyvinvointi on minulle tärkein asia maailmassa ja annan kuulua, jos tarvetta on.
PoistaYritän ystävieni kanssa aina kääntää keskustelut muuhunkin kuin sairauksiin ja lääkkeisiin. Inhoan suunnattomasti näitä aiheita. Elämässä ON muutakin, vaikka sairaus olisi aina läsnä. Maailmassa sattuu ja tapahtuu.
Hyvää Pääsiäistä.