Eilinen nosturin käyttö meni ihan hyvin, pesuhoitajat samat kuin viime viikolla, josta olin iloinen. Oli aikaa jalkojen rasvaamisellekin. Enkä vieläkään ymmärrä, miksi ei voida niin järjestää, että olisi tutut pesijät vaikka sitten vuoroviikottain. Onnistuihan se nytkin kaksi kertaa peräkkäin.
Minusta on niin kovin sööttiä, kun Herkun tuojapoika soittaessaan kertoo vain etunimensä ja työpaikkansa nimen. Tämä on, tiedän, nykyaikaa, mutta kun en millään tahdo siihen tottua. Ennen vanhaan puhelimessa esittäydyttiin kertomalla olevansa herra tai rouva, maisteri, tohtori Se ja Se. Kirjekuoren päälläkin oli aina titteli. Minulla oli tuttava, joka allekirjoitti oman kirjeensä sanoihin: Terveisin neiti (sukunimi). Naiset olivat aina joko neitejä tai rouvia. Nyt, jos tarvitaan, olemme kaikki rouvia. Torilla kuulee "rouva, hei, täällä on makeita mansikoita, saa maistaa". Ranskassa muinoin avioparikin teititteli toisiaan. Tämä tapa oli isälläni oman äitinsä kanssa. Lapsena minusta oli kovasti hullua, kun isä sanoi äidistään Te. Minä taas sinuttelin mummua. Mutta vieraita setiä ja tätejä en saanut sinutella, vaan puhuin kolmannessa persoonassa (?) tai suoriuduin hienosti suoraan teitittelemällä. Jälkimmäinen tapa on yhä minulla.
Nykyisin käytetään sinä-passiivia, joka minusta on täysin hoopoa. Yksikön toinen persoona on subjekti passiivilauseessa. Mika Häkkisen sanoin: "Kun sä oot nopeempi kuin muut, sä voitat formulassa..." Häkkisen ajettua rengasvalliin renkaan puhjettua, hän kommentoi toimittajille " Et sul oli pää kipeä ja sua särki koko ajan". Kerrotaan tämmöisen hölmön sanamuodon siirtyneen ylioppilasaineisiinkin, kun nuoret luulevat sen olevan oikein. Kun sä kirjoitat tai puhut noin, sun suomen kieli on päin honkia.
Tänään kiirastorstaina kristikansa puhdistautuu tuhkakeskiviikon tuhasta. Tuhkakeskiviikosta alkoi 40 päivän paasto, joka päättyy pääsiäisenä, jolloin on joulun tapaan "kystä kyllä" eli herkkua monenmoista, eikä mässäily ole syntiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti