Näin vaalien alla kaupungilla liikkuvat kansanedustajaehdokkaat ovat jotakuinkin vapaata riistaa. Heitä saa jututtaa tai ainakin luulen niin. Minä eilen jututin tavaratalossa Keskustan Paula Lehtomäkeä. Päähän pistosta ja varsin rohkeasti. Kysyin tietysti ensin, onko ehdokkaalla aikaa. Oli, eikä voinut edes kieltäytyäkään, koska siinähän otti hihasta kiinni mahdollinen ääni. Tietysti otin puheeksi omaishoitajuuden. Entinen ministeri oli ystävällinen ja vastasi kysymyksiini kuten poliitikoilla tapana on. Päästin hänet menemään toivotellen paljon ääniä ja hän minulle jaksamista puolison kanssa. Siinä meni melko varma eduskuntaan pääsijä.
Eilispäivä oli ahkeroimista aamusta iltaan, eikä lonkkaparkani tahtonut pysyä tahdissa mukana. Kotiin tultuani ja tuuraajan lähdettyä, oli tietysti ostosten purku paikoilleen ja lounaan laitto. Puolisolle maistui ja se on aina hyvä asia. En ehtinyt huoahtaa, kun tuotiin yhdeksän suurta pahvikollia hoitotarvikkeita neljäksi kuukaudeksi. Katselin otsa rypyssä eteisen lattialla olevaa laatikkokasaa ja ei kun töihin. Välillä huilasin ja lonkkaa lepuutin. Lopulta sain kaiken laitettua paikoilleen. Oli iltapäiväruuan vuoro puolisolle. Syötin ja väsyin totaalisesti. Ei kun sohvalle. Lonkkaa särki armottomasti, samoin vasenta jalkaa. Otin pillerin. Vaivuin kaikesta pienoiseen itsesääliin. Myöhemmin hänen iltapalansa jälkeen vain lepuutin luitani. Nukkumaan menin varhain. Nukuin kuin tukki. Tänään tulevat pesunaiset. Poikkeuksellisesti näin pääsiäisen takia. Pääsen vaihtamaan puolison vuodevaatteet. Taas jaksan.
Talossa on jossain vaiheessa peruskorjaus ja tänään tehdään kartoitus huoneistoissa sitä varten. Murphyn lain mukaisesti tarkastajat tulevat pesuaikaan. Jos tulevat, eivät kuulemma käy kaikissa asunnoissa. Ehkä he perääntyvät nähdessään alastoman miehen killuvan nosturissa matkalla kylpyhuoneeseen. No, elämäähän tämä vain on ja vahvasti meidän elämäämme.
Jouduin peruuttamaan huomisen korvalääkärin jälkitarkastusajan, kun henkilö, jonka piti tulla puolisovahdiksi, sairastui. Uusi aika myöhemmin. Oikeastaan olenkin mielelläni vain kotiympyröissä. Vasen jalka käärittynä lämpöiseen, ilman meikkiä ja toivon, että yläkerran O ei tule roskiskeikalla vastaan, kun olen raakileena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti