31. maaliskuuta 2015

TIKKUTIISTAINA VUOLLAAN SYTYKKEITÄ

Hiljaista tai piinaviikkoa jo mennään. Pääsiäisviikon tikkutiistai tänään. Huomenna kellokeskiviikkona saa karja kellot. Sitten onkin kiirastorstai ja pitkäperjantai ja lopulta itse pääsiäinen kaksine pyhineen.

Tuuraaja tulee tänään ja minä lähden stadiin. Muutakin hankittavaa kuin ruokaa, vaikka tein toki Herkkuun tilauksenkin, ettei tarvitse kantaa. Passia vaan en saa hankituksi. Aika ei tänään riitä. Pitää palata ensi viikon tuuraajapäivänä siihen asiaan. Tämä on yhtä organisoimista. Sanon niin kuin Malmin Polgara blogissaan että "argh".

Eilen sateli sitten maan perusteellisesti lumen sekaista räntää. Tosin välillä ihan ehtaa luntakin. Ehdin juuri ja juuri roskikselle, ennen kuin piha täyttyi lumesta ja loskasta. En olisi millään viitsinyt kahlita jalkojani saappaisiin. Koko päivän sitä tuli. Kuka puhui ennenaikaisesta keväästä? Eräs ystäväni on Ylläksellä. Siellä lunta 80 cm. Sitä oikeaa ja kuivaa. Hiihdellään hankia hiljakseen, kuten vanha kunnon Eino Leino runossaan.

Minun on aikaeron takia vaikea tottua kesäaikaan. Herään entiseen tapaan pilkkosen pimeään ja mietin, mitä teen siihen asti, kun voin alkaa aamuaskareet. Enkä saa matkapuhelimen kelloon muutettua kesäaikaakaan. Pitäisikö vihdoinkin vaihtaa älypuhelimeen? Tätä harkitsen. Näppäinpuhelimien aika on auttamattomasti ohi. Minusta kyllä tämä kaksi kertaa vuodessa tapahtuva kellon viisareiden siirto tuntuu älyttömältä. Toiset siirtävät kyllä kelloja. Oliko se nyt niin, että makuuhuoneesta olohuoneeseen vai päinvastoin? Kiipesin ihan urheasti tikkaille keittiönkin kellon panemaan kesäaikaan. Varsinainen uroteko, kun tietää, miten horjuvainen olen ilman rollaattoria. Mutta kukapa ei tätä asiaa hoitaisi, ellen minä? Sitä paitsi sosiaaliväki on luokitellut minut liikkuvaiseksi, eikä kovin vaivaiseksi. No, myönnän saavani kaiken tehtyä, kun on pakko. En voisi suurin surminkaan vaivata sen enempää J-P:tä kuin yläkerran O:takaan. Kyllä mä pärjään. Nyt kun tässä kutenkin alkaa armoton auringonpaiste, niin katselen jo kauhusekaisin tuntein kattovalaisimien kristalleja. Pitää taas kiivetä ja nyt meinaan oikein tikapuille. Saa paremmin tukea. Kevät on kivaa, mutta pienin varauksin.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti