Alkuinnostus nosturin käyttöön on hiipunut kotiavuilla. Näin minä olin sen tuumannutkin. Liian pitkiä aikoja ja alituista opiskelua vehkeen käytössä. Nyt on nostettu käsivoimin entiseen tapaan puoliso suihkutuoliin ja sillä työnnetty kylpyhuoneeseen. Helpotuksena tuliterä irtonainen luiska kylppärin kynnyksessä. Se ei olekaan sitten lainatavaraa muitten apuvälineitten tapaan, vaan on ikioma.
Vedenalaista toimintaa melkein liian lähellä Helsingissä maanantaina ja tiistaina. Ei puhuta kohteen laadusta, mutta kansa ajattelee, että sukellusvene. Kohde oli ujuttautunut siis aivan kielletylle alueelle, hyvä ettei ihan Kolera-altaaseen Kauppatorille. Nyt pähkäillään, mikä, kuka ja miksi? Helsingin rauhaa rikottu.
Huomenna tuuraajapäivä ja minä kaupungille. Inhottaa jo etukäteen, kun arvaan vappuhulinoiden jo alkaneen ja siman ostajia Herkussakin tungokseen asti. Sää saattaa taas kerran hiukan meininkejä hillitä. Luvattu tavallista vappukoleaa ja johonkin päin jopa paksusti lunta. Eilen juttelin erään ystäväni kanssa vapuista, kun niitä vielä vietettiin asiaan kuuluvasti. Ensin osakuntaan, keskiyöllä Mantan lakitukseen tuhansien ihmisten seassa, nukkumaankin piti hetkeksi ehtiä, aamulla Ullanlinnaan Kaivopuistoon, sitten lounaalle ravintolaan ystävien kanssa ja päivää jatkettiin iltaan asti. Joskus dagen efter-tunne aivan kamalaa. Myöhempinä vuosina Havis Amanda jätettiin osakunnan lailla kuvioista, oltiin hissukseen kotona, mutta vappulounaasta ei juurikaan tingitty. Pöytä hyvissä ajoin varattu, jengi koolle ja menoksi. No, nämä olivat niitä aikoja ne!
Herkku toi ruuat ja olin tilannut kaksi tippaleipää. Moneen vuoteen en ole syönyt, ja jätän taas väliin. Semmoista murustamista, kun yhden söin. Rasvaa, jauhoja ja sokeria. Toinen on vielä nauttimiskunnossa, mutta enpä tiedä. Ehkä tunnelmassakin oli vikaa. Ei ollut vielä edes vappu ja nopea jyystäminen keittiössä ei myöskään ollut omiaan tunnelmaa kohottamaan. Mutta maistaa piti.
Onko se nostaminen nyt sitten helpompaa käsipelillä? Käytettäväksihän nuo laitteet lienee tarkoitettu. Toivottavasti selvisit kaupungin hulinoista. Milloinkahan minä olen viimeksi syönyt tippaleivän? En edes muista! Toivottavasti se toinen maistuu sulla paremmalta. Mukavaa Vappua!
VastaaPoistaMarjatta. Se nostaminen tehtynä oikeaoppisesti on tekniikkalaji. Ei vaadi voimia. Mutta likikään kaikki suihkuttajat eivät taitoa taida. Toki saa meillä nosturia käyttää, mutta ehkä on vaivalloisempaa, eivätkä kaikki pesijät osaa sitä käyttää. Mieheni kohdalla ei ole edes nostamisesta kysymys, vaan siirtämisestä vuoteesta suihkutuoliin ja päinvastoin. Siis tekniikka pitäisi olla hallussa, sanon ma.
VastaaPoistaJuu ja selvisin minä. Yllättävän paljon väkeä liikkeellä kaduilla ja kaupoissa, vaikka vappu ei vielä ollut alkanut. Et ole mitään menettänyt, vaikka tippaleipiä et syökään. Jumalattoman rasvaisia, murustavia, eivätkä loppujen lopuksi maistu muulle kuin rasvalle ja sokerille.
Samoin Sinulle kaikinpuolisesti hyvää vappua.
Todella outoa, jos suihkuttajat eivät nostotekniikkaa hallitse. :o Taisi olla ihan ensimmäisiä asioita, jotka minulle näytettiin (että osaa työpaikalla avittaa työkaveria ja myöhemmin V:tä - oli muuten iso apu siitä pienestä opetushetkestä!).
VastaaPoistaVappuaatto oli hurjan rauhallinen sekä laitakaupungilla että täällä. Tippaleipiä muistan maistaneeni viimeksi n. 5 - 6 v. sitten työpaikan vappukaffella. Totta - rasvaa eikä edes paljon sokeria. En tykkää. Taidan lähteä etsimään suklaa-appelsiinimuffarien ohjetta. :)
Oikein laadukasta ja mukavaa viikonloppua teille molemmille.
Niin on minulle, Polgara, moni oikea ammatti-ihminen kertonut, että nostamisen tekniikka kuulunut alkeisoppiin. Mutta nämäpä pesijät eivät tämmöistä opetusta olekaan ollenkaan saaneet. Tämänkin otan esille fokuskeskustelussa.
PoistaNauti muffinseistasi ja senhän teet. Takuulla suussa sulavan makoisia.
Mukavaa vapun aikaa ja loppuviikkoa Sinullekin.