AJATTELEN, OLEN OLEMASSA

Sunnuntai. Samanlainen kuin kaikki muutkin päivät. Menettelee. Tein ruokatilauksen Herkkuun, ettei ole niin paljon raahaamista torstaina. Mehukeitot, joita puolisolle annan juomaksi, painavat. Annan siksi, kun ovat paksumpia kuin vesi. Osuvat niellessä oikeaan paikkaan. Meillä menee näitä soppia paljon ja jokainen litra painaa kilon verran. Stevialla makeutettuja. Stevia on luonnontuote ja kuulemma aivan kaloriton. Kasvaa eteläisessä Amerikassa ja ketkäs muut kuin metsien alkuasukkaat ovat kasvin löytäneet aikoinaan makeutusaineekseen ja nyt se on sitten meilläkin "sivistysmaissa". Mitä se "sivistysmaa" sitten tarkoittaneekaan. Kun on kengät jalassa ja puku päällä, sitäkö?

Olen miettinyt, onko mieheni onnellinen? Nukkuu paljon, oikeastaan päivät pitkät. Herää, kun herätän, tekee muutamia ehkä ruokaan ja viikonpäivään liittyviä kysymyksiä, on hyvä ruokahalu. Onko hän onnellinen? Riittääkö tämmöinen elämä? Hän ei vaikuta ikävystyneeltä, masentuneelta, ei edes sairaalta, mitä sillä yleensä tarkoitetaan. Kasvoilla hyvä väri. Pientä sekavuutta joskus, kun kysyy, missä me olemme. Sitten muistaa. Yhteistyöhalukkuutta entistä enemmän, puhdistamiset sujuvat kitkatta. No, kiroilua joskus. Milloinkaan hän ei valita mitään eikä mistään. Vaikuttaa varsin tyytyväiseltä. Kaipaako jotain? Sanoo olon olevan hyvän. Ehkä hän on  onnellinen. Kun hänellä on hyvä olla, on minullakin.

Nyt kun luonani on käynyt vieraita, huomaan kaivanneeni kunnon keskusteluseuraa aikuiseen tapaan. Emme ole puhuneet lääkkeistä ja sairauksista, vaan maailman menosta, sen tapahtumista, taiteesta, kirjallisuudesta, elokuvista. Olemme nauraneet, halanneet ja minä olen tuntenut vahvasti ystävyyden läsnäolon. Niin, olen todellakin kaivannut kunnon seuraa, toisen terveen ihmisen läheisyyttä ja huomannut, että en ole unohtanut, mitä on olla iloisessa seurassa ystävien kesken. Havainto antoi nautintoa.

Sain eräältä vieraaltani valtavan hortensian purkissa. Panin parvekkeelle korikoppaan, vaikka parveke ei olekaan vielä kesävalmis. Ei edes aloitettu. Ehkä kukka inspiroi minut touhuamaan. Se ansaitsisi arvolleen sopivat puitteet. Ehkä jo ensi viikolla. On luvattu tuulia etelästä. Jospa jo vapuksi.